Sardiniassa tämän orholajin kukat matkivat täydellisesti puukkopistiäisen siipien sinisiä taivasheijastumia. Kukka huijaa ulkonäöllään ja tuoksullaan puukko-pistiäiskoiraat kuljettamaan siitepölyä kasvista toiseen.

Orkideagalleria

tiistai 3. marraskuuta 2009

Miten voi levittää perimäänsä, jos ei pysty liikkumaan? Vokottelemalla eläimiä, esimerkiksi ihmisiä, lemmen pauloihin.

Kaikki pölyttäjät eivät mene samaan vipuun. Italialainen luonnonristeymä tekeytyy naarasmehiläiseksi kiinnittääkseen siitepölymyhkyt koiraaseen.
Liihokämmekkä houkuttelee mehiläisiä mettä uhkuvalla olemuksellaan. Jo Charles Darwinia hämmästyttäneet kekseliäät pölytysmekanismit kiehtovat mieliä edelleen.
Medetön kämmekkä vetää varomattomia mehiläisiä puoleensa matkimalla taidokkaasti hernekasvin kukkaa. Kuvan minimalistinen asetelma antaa väärän kuvan Länsi-Australian metsämaiden lajista, joka kasvaa spagettimaisista juurimukuloista yleensä valtavina, jopa satojen kukkien värikkäinä rykelminä.
Medetön kämmekkä vetää puoleensa mehiläisiä ja kovakuoriaisia matkimalla ravinteikkaan naapurinsa hernekasvin kukkaa. Kuvan kämmekkää kasvaa vain Australiassa, evoluution omassa kasvihuoneessa, jonka kasvitieteilijä Kingsley Dixon sanoo olevan ”petoksia pullollaan”.
Australialaiset pistiäiskoiraat kulkevat tuoksun perässä valloittamaan tätä kämmekkää. Kukan huulta naaraaksi luuleva koiras hankaa itseään sitä vasten ja saa samalla kantaakseen siitepölyä. Kullakin kämmekällä on sen omalle pölytystavalle sopivaksi muotoutunut sisäkehälehti, joka on joissakin tapauksissa varsin näyttävä.
Kuvan kämmekkä kutoo monimutkaisia verkkoja ja huijaa hyönteisiä pölyttäjikseen lupailemalla mettä, jota se ei kuitenkaan tuota. Länsiaustralialaisen kämmekän vasemmalla puolella kasvava lihansyöjäkihokki vaanii harhautuneita pölyttäjiä. Perthiläinen kasvitieteilijä Kingsley Dixon sanookin, että täkäläiset hyönteiset ovat ahtaalla huijareiden ja lihansyöjien välissä.
Kaniinin muotoiset kukat loikkivat borneolaisessa puussa. Trooppinen kiiltovalkkusuku viihtyy päiväntasaajan tienoilla ja saattaa olla noin 80 miljoonaa vuotta vanha.
Trooppisen Catasetum-suvun orkideoiden hedekukissa on nielussaan sukasia, jotka laukaisevat siitepölymyhkyt ulos kukasta mahdollisen pölyttäjän kosketuksesta.
Tummatäpläinen Gongora on Euglossini-koirasmehiläisten tuoksuaineiden hovihankkija. Kuvassa kaksi mehiläistä valmistautuu kaapimaan Gongoran tuoksuainetta, jota ne sitten sekoittavat muualta keräämiinsä aineisiin eräänlaiseksi naaraita houkuttelevaksi partavedeksi. Keskiamerikkalainen orkidea perii lemmenliemestään kuitenkin maksun: mehiläisten on otettava kuljetettavakseen siitepölyä. Jos hyvin käy, se päätyy lopulta oikeanlaiseen kukkaan.
Juhlakoristeita muistuttavien kukkien tuoksu houkuttelee mehiläisiä puoleensa. Smithsonian-instituutin kasvitieteilijän Tom Mirendan mukaan tämän orkidean tuoksu on mehiläiselle yhtä herkullinen kuin ”uunista samaan aikaan nouseva viiden eri leivonnaisen tuoksu”.
Euglossini-mehiläinen pakenee kiemurtelemalla ulos käytävää, joka on mitoitettu juuri sen omalle lajille sopivaksi. Mehiläisen matkaan lähtee kuin varkain siitepölymyhky.
Täplikkään Prosthechea prismatocarpan viisisenttimetriset kukat kaartuvat sammaleiselta kiveltä panamalaisen vuoripuron ylle. Lajin pölytysmekanismit ovat vielä arvoitus, ja orkideatutkijoilla pitääkin kiirettä pysyä ajan tasalla: joka vuosi löydetään satoja tieteelle uusia luonnonvaraisia lajeja.
Huppukolibrin nokan väri täsmää niin tarkasti tämän panamalaisen orkidean siitepölymyhkyn väriin, että usein mukaan tarttunutta lastia ei edes huomaa. Monet kasvit hoitavat pölytyksensä itse, mutta useimmat kämmekät tarvitsevat lisääntymiseen muiden apua.
Panamalainen Epiden­drum värvää avukseen perhosen matkimalla sen suosikkiruokaa, silkkiyrttiä. Uusia ansoja paljastuu vuosittain luonnosta löytyvien noin 500 uuden kämmekkälajin joukosta.
Masdevallia-orkidean tuoksu on kärpäselle vastustamaton.
Kärpäset ovat laskeutuneet Masdevallian huulelle. Toisen selkään, kohtaan johon se ei yllä, on jo takertunut siitepölymyhky. Keski-Amerikassa yleinen Masdevallia haisee mädälle lihalle, ja kukan verinen väri ja muhjuinen rakenne tehostavat vaikutelmaa entisestään.
Panaman ylänköjä elävöittävän pikkuruisen orkidean kukat ovat vain noin senttimetrin pituisia. Lepanthes-suvun lajit harjoittavat hienovaraista petosta houkuttelemalla ensin sienisääskikoiraita luokseen tuoksulla. Sääsket erehtyvät sitten pitämään kukan pieniä kehälehtiä sääskinaaraina ja saattavat jopa jättää kukkaan spermatoforeja samalla kun saavat mukaansa sen siitepölyä. ”Tämä on pseudokopulaatiota, jota edes Darwin ei osannut kuvitella”, sanoo orkidea-asiantuntija Tom Mirenda.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...