Vasta 15 prosenttia lajeista on tieteelle tuttuja

Samaan aikaan kun yhä useampi eliölaji kuolee sukupuuttoon, miljoonat ovat vielä luokittelematta, väittää uusi tutkimus.

perjantai 26. elokuuta 2011 teksti Traci Watson, National Geographic News

Vuosisatoja jatkuneesta aherruksesta huolimatta noin 86 prosenttia maapallon eliölajeista on edelleen tieteellisesti kuvailematta. Näin väittää uusi tutkimus, jossa maapallon lajiston kokonaismääräksi arvioidaan 8,7 miljoonaa.

Toisin sanoen vasta viitisentoista prosenttia nykyisin elävistä lajeista on luetteloitu, ja nykytahdin jatkuessa moni tuntematon organismi ehtii kadota kokonaan ennen kuin sitä ehditään tutkia lainkaan.

Yksi tutkimuksen tekijöistä, Boris Worm kanadalaisesta Dalhousie-yliopistosta, sanoo että tutkimuksen avainkysymys oli yksinkertainen: "Olemmeko löytäneet lähes kaikki maapallon eliölajit, vai ollaanko siitä vielä kaukana?”

"Vastaus kuuluu, että kaukana ollaan."

Tähän asti on keskitytty eläimiin

On kulunut 250 vuotta siitä, kun ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné kehitti luonnon monimuotoisen lajiston luokittelujärjestelmän. Esimerkiksi nisäkkäät ja linnut on saatu tutkimuksen mukaan luokiteltua jo lähes kokonaan, mutta monien muiden luokkien inventointi on valitettavan vajavaista.

Sienilajeista on luokiteltu vasta arviolta seitsemän prosenttia ja maailman merien lajistosta alle kymmenen prosenttia.

Tähän mennessä on luokiteltu "niitä juttuja, joita on helppo löytää, jotka pistävät silmään ja jotka ovat suhteellisen suurikokoisia", sanoo Worm.

"Edessämme on kokonainen uuden löytämisen aikakausi, jonka kuluessa voimme saada hyvin paljon tietoa tämän planeetan elämästä."

Lajien kokonaismäärä on yhä arvoitus

Tiede tuntee tällä hetkellä noin 1,2 miljoonaa lajia. Tuntemattomien lajien prosenttiosuuden selvittämiseksi Worm kollegoineen joutui määrittämään vastauksen yhteen ekologian suurista kysymyksistä: kuinka monta lajia maapallolla elää?

Aiemmat lajimääräarviot vaihtelivat kolmen miljoonan ja jopa sadan miljoonan välillä.

Saadakseen tarkemman vastauksen tutkimuksen kirjoittajat tarkastelivat taksoneita eli kategorioita, joihin lajit on ryhmitelty.

Samankaltaiset eliölajit ryhmitellään kuuluviksi yhteen yhteiseen taksoniin, jota kutsutaan suvuksi. Samankaltaiset suvut katsotaan kuuluviksi ylemmän tason kategoriaan, jota kutsutaan heimoksi, ja näin edetään aina ylimmälle tasolle, jota kutsutaan kunnaksi.

Kuntia on olemassa viisi kappaletta: eläimet, kasvit, sienet, alkueliöt (mukaan lukien piilevien kaltaiset yksisoluiset kasvit) sekä alkeiseliöt.

Wormin tutkijaryhmä arvioi kunkin kunnan sukujen, heimojen, lahkojen ja pääjaksojen – siis lahkojen yläpuolisen määritteen – kokonaislukumäärät. Se on melko helppo tehtävä, sillä niiden lukumäärän kasvu on viime vuosikymmenten kuluessa hidastunut.

Toisaalta uusien löydettyjen lajien lukumäärä kasvaa edelleen nopeasti.

Monimutkaisten tilastolaskelmien avulla Worm kollegoineen ennusti sukujen ja heimojen ja muiden taksonien lukumäärän perusteella tuntemattomien lajien lukumäärän ja sai kokonaislajimääräksi 8,7 miljoonaa.

Tilastointikysymys

Jotkut asiantuntijat sanoivat 23. elokuuta PLoS Biology -julkaisussa käsiteltyä tutkimusta järkeenkäyväksi.

Uusi tutkimus "käyttää todella nokkelaa lähestymistapaa, ja uskon sen osoittautuvan melko tärkeäksi tutkimukseksi", sanoo Lucas Joppa, Microsoftin tutkimusosastolla työskentelevä suojeluekologi.

"Jos pyytäisin sinua laskemaan 8,7 miljoonaa kolikkoa, siihen menisi melkoisesti aikaa, vaikka laskemassa olisi suuri määrä ihmisiä."

Earthwatch Institute -ympäristöryhmän ekologi Dan Bebber taas sanoo tutkimuksessa luotetun puutteellisiin tilastollisiin menetelmiin.

Tutkimusryhmä hyödynsi lajimäärän laskemisessa niin kutsuttua lineaarista regressiota. Bebberin mielestä menetelmä ei sovellu käytetyn datan käsittelyyn – hänen mielestään olisi pitänyt käyttää ordinaalista regressiota.

Sen vuoksi lajien todellinen lukumäärä voi hänen mukaansa olla paljon suurempi tai pienempikin kuin 8,7 miljoonaa.

Luonnon kirjasto katoaa

Kaiken kaikkiaan uuden organismin luokitteleminen on paljon hankalampaa kuin sellaisen löytäminen, sanoo Boris Worm. Tutkijoiden on vertailtava löytöään museoiden näytteisiin, analysoitava sen DNA ja suoriuduttava voittajana melkoisesta paperisodasta.

"Se on pitkä prosessi", hän sanoo. Useimmat tutkijat "ehtivät hyvällä onnella kuvailla elämänsä aikana joitakin kymmeniä lajeja".

Valitettavasti sukupuuttotahti on kiihtynyt kymmen- tai satakertaiseksikin luonnolliseen tasoon nähden, lisää Worm.

Uusien lajien löytämisen yhteydessä saatavat uudet tiedot "ovat luonnon kirjastoa, ja me olemme alkaneet tavata vasta sen kymmentä ensimmäistä kirjaa", sanoo Worm.

"Heittelemme pois kokonaisia kirjoja edes vilkaisematta niitä."

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...