Lumipalloteoria sai vahvistusta

716 miljoonaa vuotta sitten merijää ulottui myös nykyisin lämpimälle päiväntasaajan alueelle, todetaan uudessa tutkimuksessa. Tulokset näyttävät todistavan teorian, jonka mukaan Maa aikoinaan muistutti suurta lumipalloa. Tutkimuksesta raportoitiin maaliskuun alussa Science-lehdessä.

Tutkimusryhmän johtaja professori Francis Macdonald Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista tutki kollegoineen Luoteis-Kanadassa vulkaanisia kiviaineksia, jotka olivat joutuneet jääkerrostumien puristukseen. Vastaanvanlaisia löytöjä on tehty alueilta, joilta jäätikkö on sulanut, sekä sedimenteistä, joita jään liike on muokannut.

Erittäin tarkan uraani-lyijymassaspektrometrin avulla tutkijat totesivat, että sekä vulkaaniset kivilajit että jäätikkömuodostelmat olivat syntyneet noin 716,5 miljoonaa vuotta sitten eli juuri oletetulla Maan lumipallokaudella.

Seuraavaksi tutkijat vertasivat tuloksiaan aiempiin magneettisiin tutkimuksin, jotka osoittivat, että kivet olivat muodostuneet ajalla, jolloin nykyinen Kanada sijaitsi lähellä päiväntasaajaa.

Miljoonien vuosien kuluessa Maan tektonisten laattojen liikkeet ovat työntäneet näitä kalliota kohti pohjoista niin, että nyt ne sijaitsevat Kanadassa Luoteisterritoriossa ja Yukonissa.

Maa lumipallo vai mutakuula?

Lumipalloteoriaan, jonka mukaan Maa oli jään peitossa Sturtian jääkauden aikana 800–650 miljoonaa vuotta sitten, liittyy silti yhä paljon avoimia kysymyksiä, sanoo Macdonald.

Vaikka päiväntasaajan alue olisikin ollut jään peitossa, se ei suoraan kerro sitä, miten suuri osa koko maapallosta oli jään peitossa. Ehkä mantereet olivat aivan jäässä, tai ehkä maapallo oli kuin tilkkutäkki, jossa jäävuoret ja jäätiköt olivat alituisessa liikkeessä, tai jotakin siltä väliltä. Tai ehkä koko käsitettä "lumipallo" pitäisi hieman muuttaa.

Maa ei ilmeisesti ollut ”vain valkea pallo, vaan pikemminkin mutakuula", selvittää Macdonald. Tulivuoret syöksivät usein ilmaan tuhkaa, joka muutti mantereet pölyisen likaisiksi.

Koska kasvit eivät vielä 700 miljoonaa vuotta sitten olleet kehittyneet, likainen jää oli ehkä maapallon ainoa tumma läikkä, joka saattoi imeä auringonvaloa.

Tummat alueet siis sulivat helpommin, mikä saattoi synnyttää vettä, jossa alkeelliset elämänmuodot, kuten levät ja sienet, viihtyivät.

Se, että jotkin eliöt selvisivät jääkaudesta hengissä ja kykenivät vielä kehittymään uusiksi lajeiksi, tukee teoriaa siitä, että lumipallomaassa olisi ollut keitaita, joissa oli vettä tai ainakin jäässä oli repeämiä, sanoo Macdonald.

Nykyään Antarktiksen jäässä on repeytymiä, jotka ovat täynnä yksisoluisia eliöitä, hän jatkaa.

Uutta tietoa ilmaston lämpenemisestä

Tiedot maapallon menneisyyden äärimmäisistä ilmiöistä antavat tutkijoille myös uusia näkökulmia nykyisen ilmastonmuutoksen tarkasteluun.

Nyt esimerkiksi tiedetään, että maapallon ilmastossa ovat vaihdelleet laajat jäätiköitymiskaudet ja lämpimän ilmaston kaudet, kuten liitukausi, jolloin hirmuliskot hallitsivat eläinmaailmaa, toteaa Macdonald. Se osoittaa, että Maa on herkkä järjestelmä. Ilmastossa voi tapahtua heilahduksia, jotka voivat synnyttää aivan uudenlaisen maapallon, hän jatkaa.

Lumipallokaudella sattuneet purkaukset ovat ilmeisesti täyttäneet ilmakehän rikkihiukkasilla, jotka ovat estäneet auringonvalon pääsyn Maahan ja jäähdyttäneet ilmaston. Jotkin asiantuntijat ovat nyt ehdottaneet samaa keinoa, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin kuriin.

Macdonald toteaa, että Maan historiassa tapahtuneiden lumipallomaan kaltaisten "luonnollisten kokeiden" tutkiminen on todella tärkeää. ”Siitä saadaan paljon enemmän tietoa kuin tietokonemalleista", hän jatkaa.