Revontulet: Vuoden ensimmäinen suurnäytös

Revontulet, jotka jatkoivat loimuamistaan vuoden toiselle viikolle, johtuivat voimakkaista aurinkotuulen ”puuskista”. Nuo puuskat koostuvat varautuneista hiukkasista, jotka Auringon aktiivisuus sai liikkeelle vuoden ensimmäisellä viikolla. Revontulia syntyy, kun tällaiset hiukkaset kulkeutuvat Maan magneettikentän vyöhykkeisiin. Ne iskeytyvät ilmakehään napojen kohdilla ja virittävät ilman molekyylejä, joista purkautuva ylimääräinen energia näkyy valona.

Pohjanpalo Kvaløyan yllä

Pohjoisnorjalainen Kvaløyan saari sai 8. tammikuuta ylleen revontulivöiden verhon. Kuluvan vuoden alkuviikkojen revontuli-ilotulitus huipentui napapiirin tienoilla 7. ja 8. tammikuuta. Pohjoisten leveyksien taivaantähyäjät saivat kunnon vastinetta rahoilleen vielä huipennusta seuranneinakin öinä. 12. tammikuuta revonhännät alkoivat leiskua Norjan Tromssan lähistöllä iltakuuden aikaan ja jatkoivat loimuamistaan seuraavat 12 tuntia. Parhaimmillaan revontulet olivat niin kirkkaita, että ne saattoi erottaa Pohjois-Irlannista saakka, raportoi spaceweather.com.
Kuva: Fredrik Broms

Outo auringonlasku

Revontulet maalasivat Siperian horisonttiin tieteiselokuvamaiseman 8. tammikuuta. Revontulten väri riippuu ilmakehässä olevien atomien tyypistä ja korkeudesta. Ihmiset näkevät revontulet yleensä kellanvihreinä. Tämä johtuu siitä, että silmät havaitsevat ilmakehän alaosissa eli noin 100–300 kilometrin korkeudella olevien happiatomien valoesitykset. Sinisiä ja violetteja sävyjä saavat aikaan vedyn ja heliumin kaltaiset kevyemmät kaasut, matalalla esiintyvä typpi taas saattaa loihtia vihreisiin vöihin punertavia alareunoja.
Kuva: Ruslan Akhmetsafin

Kryptoniittiharso

Revontuliharson kaari myötäilee valaistun sillan muotoa pohjoisnorjalaisen Sommarøyan kupeessa 7. tammikuuta. Hehkuvia valoilmiöitä, jotka voivat olla muodoltaan harsomaisia, nauhamaisia tai säteittäisiä, kutsutaan pohjoisella pallopuoliskolla nimellä aurora borealis ja eteläisellä nimellä aurora australis.

Kuva: Thilo Bubek