Aurinko saavuttaa pian 11 vuoden syklin maksimin

Nykyisin tiedetään, että roihupurkauksia eli Auringon magneettisia räjähdyksiä tapahtuu suhteellisen usein, etenkin niin kutsutun auringonpilkkumaksimin tienoilla. Carringtonin aikoihin niistä ei kuitenkaan tiedetty. Hänen havaitsemansa auringonpurkaus oli niin voimakas, että se lähetti Maata kohti magneettisen myrskyn, jonka veroisia ei ole sen koommin koettu.

torstai 30. syyskuuta 2010

Nykyisin tiedetään, että roihupurkauksia eli Auringon magneettisia räjähdyksiä tapahtuu suhteellisen usein, etenkin niin kutsutun auringonpilkkumaksimin tienoilla. Carringtonin aikoihin niistä ei kuitenkaan tiedetty. Hänen havaitsemansa auringonpurkaus oli niin voimakas, että se lähetti Maata kohti magneettisen myrskyn, jonka veroisia ei ole sen koommin koettu.

Aurinko seurailee normaalisti 11 vuoden sykliä, jonka huipun lähestyessä auringonpilkut alkavat yleistyä. Pilkut ovat vahvoja epävakaita magneettikenttiä sisältäviä aktiivisia alueita, jotka voivat aiheuttaa voimakkaita purkauksia. Purkaukset taas syöksevät valtavia energialatauksia kohti Maata. Tällainen magneettimyrsky synnyttää revontulia sekä pohjoiselle että eteläiselle pallonpuoliskolle – yleensä kuitenkin napa-alueiden yläpuolelle. Viime elokuun poikkeuksellisen kova myrsky toi revontulia Tanskaan asti.

Auringon sykli synnyttää vielä joskus uuden Carrington-luokan purkauksen, mutta sen ajankohtaa ja syntysyitä ei tiedä kukaan. ”Asian selvittäjää odottaa Nobel-palkinto”, sanoo Peter Stauning, Tanskan Ilmatieteen laitoksen insinööri ja vanhempi tutkija. Auringon tavallisen syklin maksimi on osumassa vuoden 2013 tienoille, ja jotkut tutkijat odottavat vuodesta myrskyisää esimerkiksi sillä perusteella, että Aurinko on pari viime vuotta ollut poikkeuksellisen rauhallinen. Kun vastaavaa viimeksi nähtiin, hiljaisuus päättyi vuonna 1958 kaikkien aikojen voimakkaimpaan rekisteröityyn auringonpilkkumaksimiin. ”Siksi voisi hyvin odottaa tämänkin hiljaisen kauden päätteeksi voimakasta maksimia”, sanoo Stauning. ”Jos taas katsotaan pidemmälle historiaan, on analyysien mukaan todennäköisempää, että uusi Carrington-luokan purkaus tulisi vasta 2050-luvun loppupuolella”, Stauning jatkaa. Analyysit pohjaavat revontulilaskelmiin, joita tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe teki observatoriossaan Ven-saaren Uranienborgissa 1500-luvun lopulla. Laskelmissa on hyödynnetty myös vuoden 1610 jälkeen muistiin kirjattuja auringonpilkkutietoja.

Iskipä seuraava Carrington sitten jo vuonna 2013 tai vasta vuosikymmenten päästä, siihen on syytä varautua. Pahimmissa kauhukuvissa auringonpurkauksen säteet ja magneettimyrskyt pysäyttävät satelliitiit, jolloin GPS-järjestelmät ja kansainvälinen tieto- ja viestiliikenne romahtavat. Lisäksi myrskyt voivat kaataa sähköverkkoja, jolloin sairaalat, tehtaat ja kotitaloudet ovat pulassa ja sähköjunat seisahtuvat kesken matkan.

Monet sähköyhtiöt sekä muut yritykset ja organisaatiot, esimerkiksi Nasa ja Euroopan avaruusjärjestö ESA, ovatkin ryhtyneet selvittämään keinoja satelliittien sekä sähköverkon ja -laitteiden suojaamiseksi seuraavan voimakkaan auringonpurkauksen koittaessa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...