Hauras ja innoittava maisema

K’garin rantoja on sittemmin huuhtonut melkoinen vesimäärä. Nykyisin paratiisi tunnetaan nimellä Frasersaari sinne aboriginaalien joukkoon vuonna 1836 haaksirikkoutuneen skotlantilaisen merikapteenin ja tämän vaimon mukaan. Käytetystä nimestä riippumatta saari on tyystin omanlaisensa, ja se kykenee ujuttautumaan kaikkien lähelle sattuvien uniin.

torstai 23. syyskuuta 2010

K’garin rantoja on sittemmin huuhtonut melkoinen vesimäärä. Nykyisin paratiisi tunnetaan nimellä Frasersaari sinne aboriginaalien joukkoon vuonna 1836 haaksirikkoutuneen skotlantilaisen merikapteenin ja tämän vaimon mukaan. Käytetystä nimestä riippumatta saari on tyystin omanlaisensa, ja se kykenee ujuttautumaan kaikkien lähelle sattuvien uniin.

Frasersaaren kuuluisat maisemat ovat innoittaneet monia Australian suurimmista kirjailijoista ja muista taiteilijoista, ja sen hauraat ekosysteemit herättivät intohimoja yhdessä maan ensimmäisistä suurista ruohonjuuritason ympäristöliikkeistä 1970-luvulla, jolloin saaren kivennäispitoisten hiekkojen kaivaminen ja metsähakkuut saatiin loppumaan. Nuoremmille sukupolville se on ollut prisma, jonka läpi kelpaa katsella ja ihailla Australian villin luonnon usein hienovaraista kauneutta.

Kaikista Frasersaaren inspiroimista maalauksista, runoista ja kirjoista huolimatta saarta on vaikea luokitella. Yhtenä hetkenä vaeltelee katedraalimaisessa sademetsässä jättisaniaisten ja palmujen keskellä ja seuraavana tuoksuvassa eukalyptusmetsässä silmäillen puiden lomasta kultaisia dyynejä. Niiden takana pehmeässä, kesäisessä udussa tuuli keinuttaa rantanummien luonnonkukkia. Maisemat, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan olla satojen kilometrien päässä toisistaan, vaihtuvat täällä silmänräpäyksessä kuin kaleidoskooppia kiertämällä. Ehkä kaikkein suurin ihme on se, että lähes kaikki kasvaa pelkällä hiekalla, jota pitävät aloillaan vain vaatimattomat sienet. Unimaisemaa ei olisi voinut enää ohuemmalla langalla kutoa.

”Minun mielessäni tämä saari on oma elävä organisminsa, kuten Iso valliriutta”, sanoo luonnontutkija Peter Meyer, joka on asunut Frasersaarella ja toiminut siellä oppaana viisitoista vuotta. ”Täällä kaiken pohjan muodostavat kuitenkin korallipolyyppien sijaan mykorritsasienet ja niiden symbioottinen suhde kasveihin. Vapauttamalla hiekan sisältämiä ravinteita ne tekevät kaikkien näiden uskomattomien juttujen kasvun mahdolliseksi. Ilman sieniä tämä olisi vain hiekkasärkkä muiden joukossa.”

Joskin melkomoinen hiekkasärkkä: pituutta sillä on yli 120 kilometriä ja leveyttä noin 25 kilometriä, ja sen dyynit kohoavat lähes 250 metriin. Tälle Queenslandin rannikkokaistaleelle on kertynyt hiekkaa noin 750 000 vuoden ajan osin siksi, että tuliperäinen peruskallio tarjoaa luonnollisen pidäkkeen vahvan pohjoisen rannikkovirtauksen kuljettamille sedimenteille.

Englantilainen merenkulkija James Cook, joka purjehti pitkin tätä rannikkoa vuonna 1770, oli ensimmäinen eurooppalainen, jonka tiedetään nähneen Frasersaaren. Maailmaa kiertänyt yorkshireläinen ei siitä paljon perustanut vaan sivuutti sen päiväkirjassaan muutamalla ylimalkaisella rivillä. Samoin teki tutkimusmatkailija Matthew Flinders, joka rantautui tänne kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Noihin aikoihin erämaa oli hyödyke, joka piti kesyttää hyödynnettäväksi, eikä sitä tavattu ihailla vain sen itsensä vuoksi.

1900-luvun alussa toiminut puutavarakauppias Edward Armitage ihastui saaren sisäosiin. Hänen kynästään ovat lähtöisin ensimmäiset saaren sademetsistä kertovat kuvaukset, joissa hän valitteli ”näiden metsien suurien monarkkien” olevan liian suuria senaikaisille sahoille.

Tulevaisuus toi pian tullessaan suurempia koneita, ja metsiä hakattiin ankarasti yli sadan vuoden ajan. Tiheäsyistä puutavaraa laivattiin kaikkialle ja käytettiin britti-imperiumin rakentamiseen esimerkiksi Suezin kanavassa ja toisen maailmansodan jälkeen Tilburyn sataman jälleenrakentamisessa Lontoossa. 1940-luvun lopulla Fraserin maisemiin ilmaantui varhainen turisti. Sidney Nolan, yksi Australian 1900-luvun kuuluisimmista taidemaalareista, oli matkannut Queenslandin halki etsien inspiraatiota maisemista. Hän löysi sitä lähes unohtuneesta haaksirikko- ja selviytymistarinasta, josta Frasersaari oli saanut nimensä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...