Kuka kadotti partansa?

Kuvassa komeilee kieltämättä muhkea kuuraparta, joka ei kuitenkaan ole lähtöisin sen paremmin tontusta kuin muustakaan karvaisesta satuolennosta.

torstai 8. syyskuuta 2011

Kiehtovan näköisen luonnonilmiön takana ei nimittäin ole taian hiventäkään vaan puhdasta fysiikkaa. Lämpötilan on oltava jäätymispisteen tietämissä, jotta näin tuuheita jääkuiturakennelmia voi ylipäänsä syntyä.

Kuurapartoja esiintyy vain kuolleissa, märissä oksissa ja kannoissa, ja kaikkein yleisimmin niitä tavataan pyökeissä ja muissa lehtipuissa, joiden kuori on jo irronnut. Jääkuitujen synnyn salaisuus piilee kylmän veden fysikaalisissa ominaisuuksissa.

Kuten tiedetään, kaikkien aineiden tilavuus tapaa pienentyä niiden jäähtyessä. Veden kohdalla lämpötilan lasku kuitenkin pienentää tilavuutta vain neljään celsiusasteeseen saakka, ja kylmetessään edelleen vesi alkaa jälleen laajentua.

Jäätymispisteen saavutettuaan oksan ulkopinnan tuntumassa oleva vesi jäätyy ja työntyy läpi puun huokosista, kun sisempänä oleva vesi alkaa sekin jäätyä ja siksi laajentua. Ilmiön jatkuessa voi syntyä jopa kymmenen senttimetrin mittaisia jääkuituja.

Kysy meiltä:

Haluatko kysyä jotakin NG:n asiantuntijoilta? Lähetä kysymys osoitteeseen kysymeilta@natgeo.fi. Vain julkaistaviin kysymyksiin vastataan. Kysymyksen lähettäjä palkitaan hienolla maailmankartalla.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...