Lähde venäläistutkijoiden matkaan Baikajärvelle

”Jäähypoteesi” pohjautuu jään ja litosfäärin eli Maan ylimmän, jäykän kerroksen liikkeiden samankaltaisuuksiin. Jättimäisten laattojen ja lohkareiden liikkeet synnyttävät kummassakin ”seismisiä” tärinöitä. Muu tiedemaailma ei ole vielä esittänyt vastaväitteitä tälle teorialle, jota kuuden Venäjän tiedeakatemian alaisen tutkimuslaitoksen tutkijat tukevat.Tutkijat lähtivät alkuvuodesta 2009 Baikaljärvelle vertailemaan jään ja litosfäärin ”seismistä” aktiivisuutta ja kartoittamaan järven jääpeitettä sen eri kehitysvaiheissa aina jään synnystä kasvuun ja sulamiseen.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

”Jäähypoteesi” pohjautuu jään ja litosfäärin eli Maan ylimmän, jäykän kerroksen liikkeiden samankaltaisuuksiin. Jättimäisten laattojen ja lohkareiden liikkeet synnyttävät kummassakin ”seismisiä” tärinöitä. Muu tiedemaailma ei ole vielä esittänyt vastaväitteitä tälle teorialle, jota kuuden Venäjän tiedeakatemian alaisen tutkimuslaitoksen tutkijat tukevat.

Tutkijat lähtivät alkuvuodesta 2009 Baikaljärvelle vertailemaan jään ja litosfäärin ”seismistä” aktiivisuutta ja kartoittamaan järven jääpeitettä sen eri kehitysvaiheissa aina jään synnystä kasvuun ja sulamiseen.

Tutkijat aloittivat työnsä tutustumalla järven jääoloihin ja etsimällä sopivan paikan leirille, josta käsin retkikunta työskentelisi seuraavat kolme viikkoa. ”Meidän on löydettävä paikka läheltä aktiivista railoa, muutoin teemme turhaa työtä”, sanoi retkikunnan johtoryhmään kuuluva Ruslan Gnatovski minulle helmikuun lopulla irkutskilaisessa kahvilassa, kun keskustelimme osallistumisestani hankkeeseen.

Retkikunta

Kun osa tutkijoista kokosi varusteita ja polttoainetta jäällä tehtävää työtä varten Irkutskissa, toiset lähtivät jo Baikaljärvelle mukanaan johtoja, akkuja, herkkiä antureita, seismisiä mittareita, etäisyysmittareita ja muita laitteita – ja kaksi sangollista ihraa lahjaksi kollegoille. Olivatpa tieteelliset tavoitteet kuinka yleviä hyvänsä, riittävästä ravinnonsaannista ei pidä tinkiä.

Viikkoa myöhemmin saan puhelun Ruslan Gnatovskilta, joka kertoo heidän viimeinkin löytäneen leiripaikan ListvennitŠnilahdelta noin kuuden kilometrin päästä Listvjankan kylästä. Paikasta on rantaan kolmisen kilometriä ja aktiiviseen railoon 50 metriä.

Jos retkikunnan leirin kuvittelee suureksi laitokseksi, joutuu pettymään. Jäällä näkyy vain vihreä asuntovaunu, johon mahtuu kuusi ihmistä – retkikunnan päämaja. Sen yhdellä puolella seisoo punainen mönkijä, toisella puolella maastoajoneuvo ja kolmannella vanha henkilöauto. Lada Niva ja UAZ ovat jo lähteneet jäälle. Hieman etäämmällä seisoo keltainen koppi, jossa on generaattori ja työkaluja.

Päämajasta juoksee johtoja joka suuntaan. Tutkijat kiinnittävät railon reunalle antureita, jotka mittaavat jäälauttojen liikkeitä. Lähistöllä jään sisään ujutetaan paineantureita. ”Niiden avulla voimme tarkkailla jääkannen sisäisiä paineenvaihteluita”, sanoo Andrei Dimaki, joka työskentelee Tomskin tiedeinstituutin materiaalisuunnittelun laitoksella.

Huipputekniikan pureutuessa paksuun jäähän moottorisaha yrittää tehdä selvää jykevästä lehtikuusitukista asuntovaunun vieressä. Polttopuita ei ole tällä seudulla käytännössä lainkaan, joten retkikunnan autonkuljettaja Sergei Aljohin oli ajanut edellispäivänä rantaan ja tuonut mukanaan kokonaisen puun.

”Minun oli pakko ottaa valmiiksi palanut runko, jotta metsänvartijat eivät sakota minua”, hän virnuilee.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...