Patrick Meier

Patrick Meier on yksi niistä uskalikoista, jotka on valittu rohkeista miehistä ja naisista ja rajojen rikkomisesta kertovaan artikkelisarjaan.

torstai 7. helmikuuta 2013 teksti Pat Walters

Patrick Meier istui kotonaan Massachusettsin Medfordissa tammikuussa 2010, kun maanjäristys iski Haitiin. 35-vuotias tohtoriopiskelija ryhtyi samoin tein auttamaan uhreja – poistumatta asunnostaan. Hän avasi kannettavan tietokoneensa ja valjasti satoja vapaaehtoisia kokoamaan muun muassa Twitter- ja tekstiviestien ja YK:n raporttien sisältämiä datapisteitä, joista hän kokosi jatkuvasti päivittyvän tilannekartan verkkoon.

Sen avulla kansalaiset, avustustyöntekijät ja Yhdysvaltain rajavartiosto löysivät avuntarvitsijat, ja asiantuntijoiden mukaan tuo kartta saattoi pelastaa hyvinkin satoja henkiä. Sveitsiläissyntyinen, Afrikassa varttunut Meier paikantaa nyt kriisien polttopisteitä eri puolilla maailmaa.

YK kritisoi toimintaasi Haitin katastrofin jälkeen. Miksi?

Osalla YK-järjestöistä oli vaikeuksia käynnistää avustustoimiaan ja ne saivat väkensä liikkeelle hitaasti. Samalla iso joukko vapaaehtoisia onnistui kartoittamaan maanjäristyksen seurauksia lumisesta Bostonista käsin lähes ajantasaisesti ja tarjoamaan ammattilaisille ajantasaisinta tietoa tilanteesta.

Mistä sait idean ryhtyä kartoittamaan kriisejä?

Olin 12-vuotias, kun ensimmäinen Persianlahden sota puhkesi. Minulla oli iso Lähi-idän kartta, johon aloin merkitä tapahtumia väriliiduilla, lyijykynillä ja korostuskynillä.

Missä sinä ja ryhmäsi olette paikantaneet tapahtumia tähän mennessä?

Kaikki alkoi Haitista. Kuukautta myöhemmin maa järisi Chilessä. Kesän koittaessa Pakistanissa tulvi ja heinäkuussa Venäjällä riehuivat metsäpalot. Tammikuussa tulvat velloivat Brisbanessa, helmikuussa iso maanjäristys ravisteli Uuden-Seelannin Christchurchia. Sitten seurasivat Egyptin ja Tunisian kriisit, ja YK pyysi meitä laatimaan Libyan kriisikartan.

Kun kartoitat sotatila-aluetta, pelkäätkö tietojen päätyvän vääriin käsiin?

Totta kai. Näitä karttoja voi käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Libyassa YK olisi voinut hyödyntää karttaa avustushankkeiden koordinointiin tai Gaddafille lojaalit joukot avustussaattueiden tuhoamiseen. Siksi suojasimme sen kartan salasanalla. Tällaisten karttojen laatiminen on riskialtista. On oltava varovainen, ettei niistä koidu ihmisille vaaraa.

Onko kriisitilannekartan tekeminen joskus liiankin riskialtista?

Meillä oli hyvä syy jättää Syyrian tapahtumat kartoittamatta. Sikäläinen hallinto hallitsee tietoteknisen vakoilun, kun taas Libyassa niin ei ollut. Teimme analyysin Syyrian kartoittamisen hyödyistä ja haitoista ja kieltäydyimme tehtävästä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...