Viikinkien ilmoja

Grönlanti lähestyy samanlaista ilmastoa, joka salli viikinkien asuttaa saaren keskiajalla. Asukkaat unelmoivat vihreämmistä laitumista ja jäättömien vesien alta paljastuvasta öljystä.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010 teksti Tim Folger

Erik Punainen tutki ensimmäisenä jäävuorten täyttämää vuonoa Grönlannin myrskyisän eteläkärjen luoteispuolella hieman yli tuhat vuotta sitten. Nyt kuuluisan viikingin silmäilemästä vuonosta kohoavalla jyrkällä rinteellä kasvaa kasvitieteellisiä kummajaisia: trimmattu niittynurmikkaviheriö, jonkin verran raparperia ja muutama sitkankuusi, jättipoppeli, lännenpihta ja alaskanpaju. Kasvupaikka on Qaqortoqin kaupungissa linjalla 60° 43’ pohjoista leveyttä – 650 kilometriä napapiiriltä etelään – sijaitseva Kenneth Høeghin takapiha.

”Viime yönä oli pakkasta”, Høegh sanoo, kun kävelemme hänen pihallaan lämpimänä heinäkuun aamuna ja tutkimme hänen kasvejaan samalla kun hyttyset tutkivat meitä. Qaqortoqin satama kimmeltää safiirinsinisenä alapuolellamme kirkkaassa auringonpaisteessa. Pieni, ehkä linja-auton kokoinen jäävuori on ajelehtinut muutaman metrin päähän laiturista. Kirkkailla väreillä maalattuja, Euroopasta tuodusta puusta rakennettuja lautarakenteisia taloja seisoo siellä täällä lähes paljailla graniittikukkuloilla, jotka nousevat amfiteatterin lailla satamasta.

Roteva, punertavatukkainen ja parrakas Høegh voisi hyvinkin esittää viikinkiä, mutta hän on agronomi ja Grönlannin maatalousministeriön entinen pääneuvonantaja. Hänen sukunsa on asunut Qaqortoqissa yli 200 vuotta. Hän seisahtuu pihan reunamalle, polvistuu ja kurkistaa viime kuussa istuttamiensa nauriiden valkoisen suojamuovin alle.

”Vau! Uskomatonta!” hän sanoo leveästi hymyillen. Nauriiden lehdet näyttävät terveiltä ja vihreiltä. ”En ole katsonut niitä kolmeen tai neljään viikkoon enkä ole kastellut puutarhaa tänä vuonna ollenkaan. Pelkkää sadetta ja sulanutta lunta. Hämmästyttävää. Ne ovat valmiit nostettaviksi vaikka heti.”

Nauriiden aikainen kypsyminen kesäaamuna on pieni juttu, mutta saarella jonka pinta-alasta 80 prosenttia on jopa 3,5 kilometrin paksuisen jään alla ja jonka asukkaista osa ei ole koskaan koskettanut elävää puuta, se edustaa jotain paljon suurempaa. Grönlanti lämpenee kaksi kertaa niin nopeasti kuin suurin osa muusta maailmasta. Satelliittimittaukset osoittavat, kuinka sen laaja jääkuori, joka sisältää lähes seitsemän prosenttia maailman makeasta vedestä, kutistuu noin 200 kuutiokilometrin vuosivauhtia. Sulava jää kiihdyttää lämpenemistä, kun paljastunut valtameri ja maa imevät itseensä auringonvaloa, jonka jää aiemmin heijasti takaisin avaruuteen. Jos kaikki Grönlannin jää sulaisi tulevina vuosisatoina, merenpinta kohoaisi yli seitsemän metriä ja hukuttaisi rannikoita alleen.

Huoli ilmastonmuutosten seurauksista jää kuitenkin Grönlannissa usein suurten odotusten varjoon. Tanskaan kuuluva itsehallintoalue on toistaiseksi vahvasti riippuvainen entisestä siirtomaaisännästään. Tanska pumppaa Grönlannin aneemiseen talouteen noin 450 miljoonaa euroa eli noin 8000 euroa saarelaista kohti vuosittain. Arktiksen sulaminen on kuitenkin jo alkanut avata ovia öljyyn, kaasuun ja kaivannaisiin, joiden ansiosta Grönlanti voisi antaa asukkailleen heidän kaipaamansa taloudellisen ja poliittisen riippumattomuuden. Grönlannin rannikkovesillä arvioidaan olevan öljyä noin puolet Pohjanmeren varannoista. Lämpimämmät ilmat myös pidentäisivät kasvukautta Grönlannin noin 50 maatilalla ja saattaisivat vähentää saaren lähes täydellistä riippuvuutta tuontiruuasta. Nyt tuntuu joskus siltä kuin koko saari pidättelisi hengitystään ja odottaisi, toteutuuko kansainvälisen median säännönmukaisesti ennustama ”Grönlannin vihertyminen”.

Teema

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...