Tältä näytti Mount St. Helens toukokuun 18. päivänä 1980 noin tunti kello 08.32 tapahtuneen räjähdyksen jälkeen. Kuva on otettu vuoren eteläpuolelta noin 1,2 kilometrin etäisyydeltä.

Kuvagalleria: Elävä tulivuori

Elämä palaa St. Helensin ympäristöön 30 vuotta sitten sattuneen purkauksen jälkeen.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Elämä palaa St. Helensin ympäristöön 30 vuotta sitten sattuneen purkauksen jälkeen. Kuvat: Diane Cook ja Len Jenshel

Mount St. Helens rinnallaan Mount Adams (takavas.) ja Mount Hood asettuu pikku hiljaa aloilleen. Sen purkaus tappoi 30 vuotta sitten 57 ihmistä ja tuhosi yli 500 neliökilometriä metsää.
Norjansolassa näkee sekä tuhot että elämän elpymisen: St. Helensin ammottavan kraatterin, Spirit Laken vedet, kaatuneiden runkojen peittämän vuorenrinteen ja kukkivat ”karhunheinät”.
Tuhka tukkii moniuomaisen North Fork Toutle -joen laaksoa ja ahdistaa kuusikoita ja lepikoita. 1980-luvun alussa joessa kulki 500 kertaa niin paljon sedimenttiä kuin ennen purkausta.
Vaikka St. Helens menetti lähes 400 metriä korkeudestaan, kun sen huippu räjähti, tulivuori heittää silti pitkän varjon. Taustalla siintää Mount Adams.
Talvimyrsky on hiipumassa. St. Helens näkyy taustalla.
Mäellä lähellä suojelualueen Coldwater Lakea kukkii varhaisia valloittajia: sormustinkukkaa, lupiinia, helminukkajäkkärää, punaleppää. Kanto on jäänne ennen vuotta 1980 tehdyistä hakkuista.
St. Helensin peittää ensilumi, josta päivän viimeiset säteet heijastuvat. Vuoren juurella sijaitsevat Spirit Lake ja Pumice Plain.
Aavemetsä 13 kilometrin päässä St. Helensistä osoittaa, kuinka räjähdyksestä selvinneet jäänteet voivat ohjata metsän toipumista. Nuori metsä kasvaa vanhan suojissa ja elää sen antimista.
Tuhannet kuolleet puut peittävät yhä Spirit Laken pintaa. Heti purkauksen jälkeen järvi muuttui myrkylliseksi, mutta nyt se on täynnä nuijapäitä, vesikasveja ja puolimetrisiä kirjolohia.
Pumice Plainin hirvikanta on kasvanut niin nopeasti, että metsästys on sallittu suojelualueella.
Valtatie 504 rakennettiin vastustuksesta huolimatta uudelleen 1980- ja 1990-luvuilla sen jälkeen kun se oli hautautunut tuhkaan ja mutaan. Työt maksoivat yli 120 miljoonaa euroa. Valtatie 504 johtaa Johnston Ridge -observatorioon, josta on hyvä näkymä Pumice Plainin yli St. Helensin kraatteriin.
Uusia havupuita ja vanhan metsän jäännöksiä Johnston Ridgellä.
St. Helens -järvi, joka sijaitsee Spirit Laken yläpuolella suojellulla alueella. Se on saanut olla niin rauhassa, että siitä on voitu tutkia luotettavasti purkauksen jälkeisiä prosesseja luonnossa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...