Epäröinti voi viedä hengen

Alex Honnold yrittää jotain sellaista, mitä kukaan ei ole aiemmin yrittänyt: kiivetä Half Domen luoteisseinämän vaativan Regular-reitin ilman köyttä. Hän on alle 30 metrin päässä huipusta, kun tapahtuu potentiaalinen katastrofi: hänen itseluottamuksensa rakoilee.

torstai 12. toukokuuta 2011

Alex Honnold yrittää jotain sellaista, mitä kukaan ei ole aiemmin yrittänyt: kiivetä Half Domen luoteisseinämän vaativan Regular-reitin ilman köyttä. Hän on alle 30 metrin päässä huipusta, kun tapahtuu potentiaalinen katastrofi: hänen itseluottamuksensa rakoilee.

Honnold on viimeiset kaksi tuntia ja 45 minuuttia uppoutunut kiipeämiseen ja suorittanut moitteettomasti satoja tarkkoja, urheilullisia liikkeitä toistensa perään epäilemättä kertaakaan. Vapaassa soolokiipeilyssä, siis kiipeämisessä pelkän magnesiumpussin ja kalliokiipeilykenkien avulla – ilman köyttä tai muita varusteita, jotka auttaisivat oman uskon ja taidon lisäksi pysymään kiinni kalliossa – epävarmuus on vaarallista. Jos Honnoldin sormenpäät eivät pidä, tai jos hän vain uskoo etteivät ne pidä, hän putoaa kuolemaan. Nyt kun lumous yhtäkkiä katoaa henkisen väsymyksen ja edessä olevan lasinliukkaan seinämän vuoksi, hän jähmettyy.

”Ei minun jalkani voi pysyä tuossa”, Honnold sanoo itselleen tuijottaessaan kiviseinämän liukasta kyhmyä. ”Voi luoja, olen hukassa.”

Ensi kerrasta kulunut lähes puoli vuosisataa

Siltä Honnoldista ei totisesti ollut tuntunut kahta päivää aiemmin, kun hän oli viilettänyt ylös samaa reittiä varmistusköyden kanssa. Tuo nousu oli sujunut niin sutjakkaasti, että hän oli varma siitä että pystyisi vetämään sen vapaana soolona, vaikka tiesikin reitin legendaarisen vaikeaksi. Kun Half Dome kiivettiin ensimmäisen kerran, vuonna 1957, siihen kului kalifornialaiselta Royal Robbinsilta ja hänen ryhmältään viisi päivää.

Päästäkseen 1 475 metriä laaksonpohjan yläpuolella sijaitsevalle huipulle he olivat hakanneet kiveen satakunta ohutta teräshakaa, joihin he kiinnittivät kiipeilyköytensä: tätä tyyliä kutsutaan tekniseksi kiipeilyksi. Sukupolvea myöhemmin, vuonna 1976, coloradolaiset Art Higbee ja Jim Erickson kiipesivät Half Domen lähes kokonaan vapaasti – luottaen vain halkeamiin tunkemiinsa käsiin ja jalkoihin ja käyttäen vain varmistusköyttä – 34 tunnissa. Honnoldin vapaa soolonousu Half Domelle nostaisi riman lähes uskomattoman tuolle puolen.

Graniitissa roikkuessaan Honnold puntaroi vaihtoehtoja, hieroo jauhetta ensin yhteen ja sitten toisen käteensä ja asettelee jalkansa näkymättömän pienille sijoille. Yhtäkkiä hän on taas liikkeessä ja painaa kenkänsä sileään kallioon. Se pitää. Hän siirtää käden seuraavaan otteeseen ja puristaa sormensa pikkuruiseen ulokkeeseen. Muutaman minuutin kuluttua hän on huipulla.

”Sain itseni kasaan, koska en voinut muutakaan”, hän hymähtää myöhemmin. ”Otin itseäni niskasta kiinni, luotin siihen surkeaan jalansijaan ja vapauduin pienestä vankilasta, jossa olin seissyt hiljaa viisi minuuttia.”

Sana hänen kaksi tuntia ja 50 minuuttia kestäneestä Half Domen vapaasta soolosta kiirii ympäri maailmaa. Kiipeilijät ovat ällistyneitä ja bloggaajat innoissaan. Sacramenton lähiöstä kotoisin oleva, äitinsä kanssa Scrabblea pelaava nörttimäinen 23-vuotias on tehnyt tänä lämpimänä syyspäivänä vuonna 2008 uuden ennätyksen kiipeilysarjoista kaikkein kovimmassa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...