Kiipeilystä tuli suosittua

Minä olin Nelosleirissä kuitenkin vain turisti, joka palaisi pian Wyomingiin.

torstai 12. toukokuuta 2011

Minä olin Nelosleirissä kuitenkin vain turisti, joka palaisi pian Wyomingiin.

Leirin legendaarisen maineen synnyttivät ne, jotka elivät siellä kaiken kesää joka kesä kuin kulkureiden kuninkaat ja ylittivät koko ajan sekä itsensä että puistoväen sietokyvyn. Nelosleirin tarinat ovat edelleen vakiotavaraa leirinuotioilla eri puolilla maailmaa. Kerran huumesalakuljettajien lentokone täynnä ruohoa ja setelitukkoja syöksyi erämaahan. Nelosleirin resuinen, sandaalijalkainen väki marssi edestakaisin lumessa lastia kantaen. Purkkisardiinit vaihtuivat joksikin aikaa T-luupihveihin. Yksi kiipeilijä mateli Yosemitesta loppuun ajetulla DeSotolla ja palasi kymmenen päivän päästä punaisella Lincoln Continental -avoautolla. Muutama muu lähti Alpeille suurin unelmin muttei päässyt kuin bordeaux’laiseen bordelliin – he palasivat seuraavana vuonna lihavina ja pennittöminä.

Se oli silloin

Se oli silloin, mutta asiat ovat muuttuneet. Nykyisin Yosemiten kiipeilyleirissä voi tavata yhtä hyvin delawarelaisen avioerojuristin kuin pörröpäisen jöröjukankin. Kun kävelen eräänä aamuna Nelosleirin läpi, kuulen tusinaa kieltä – tšekkiä, kiinaa, thaita, italiaa – ja tapaan kiipeilijöitä kaikilta elämänaloilta. Nuori saksalainen insinööri hymyilee kuin Hangon keksi suoriuduttuaan juuri viisipäiväisestä El Cap -noususta.

Paljasjalkainen nuori tanskalaisnainen, jolla on nenärengas, rastat ja tatuointi, tasapainoilee metrin korkeudelle puiden väliin viritetyllä köydellä. Washingtonin osavaltiosta tulleet vanhemmat opettavat kahta lastaan kiipeilemään. Kalliokiipeily ei ole enää marginaalilaji. Siitä on tullut valtavirtaa. Varhaisvuosista poiketen kallioilla kulkee nyt lähes yhtä paljon naisia kuin miehiäkin, ja yksi henkilö on tuon tervetulleen muutoksen airut ja ruumiillistuma: rajojen rikkomisen mestari Lynn Hill.

Lyn Hill

”Aloin notkua Nelosleirissä 15-vuotiaana”, sanoo nyt 50-vuotias Hill. ”Olin käytännössä paikan ainoa tyttö.” Lukioaikoinaan voimistelua harrastanut tyttö oli peloton kiipeilijä, joka toi lajiin sulavaa linjakkuutta. 17-vuotiaana hän oli jo kiivennyt Half Domen.

”Lynnie oli geneettinen kummajainen”, sanoo kiipeilijä John Long. ”Hän oli kaikkein vahvin, jääräpäisin ja lahjakkain kiipeilijä, jonka olin koskaan tavannut. Hänen paino-voimasuhteensa oli aivan naurettava.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...