Aihetta huoleen

Melu saa monen valas- ja delfiinilajin ja muunkin eläimen muuttamaan käyttäytymistään – huutojaan, syömistään, liikkumistaan – merkittävästi, vaikka se ei ajaisikaan niitä kuivalle maalle. Barentsinmeren turskan ja koljan on havaittu pakenevan paikalta ilmatykkien alkaessa paukkua, jolloin kalansaaliit ovat romahtaneet usean päivän ajaksi. Suurista hetulavalaista ollaan erityisen huolissaan, koska ne viestivät keskenään pitkien matkojen päähän samoilla taajuuksilla, joita laivojen potkurit ja moottorit synnyttävät – suunnilleen pianon matalimman C:n korkuisilla äänillä.

torstai 3. helmikuuta 2011

Melu saa monen valas- ja delfiinilajin ja muunkin eläimen muuttamaan käyttäytymistään – huutojaan, syömistään, liikkumistaan – merkittävästi, vaikka se ei ajaisikaan niitä kuivalle maalle. Barentsinmeren turskan ja koljan on havaittu pakenevan paikalta ilmatykkien alkaessa paukkua, jolloin kalansaaliit ovat romahtaneet usean päivän ajaksi. Suurista hetulavalaista ollaan erityisen huolissaan, koska ne viestivät keskenään pitkien matkojen päähän samoilla taajuuksilla, joita laivojen potkurit ja moottorit synnyttävät – suunnilleen pianon matalimman C:n korkuisilla äänillä. Cornell-yliopiston bioakustiikan tutkimusohjelmaa johtavan Christopher W. Clarkin mukaan alue, jolla valaat voivat kuulla toisiaan rannikkovesillä, kutistuu useimpina päivinä vain 10–20 prosenttiin alkuperäisestä.

Clark tutkii erittäin uhanalaisia pohjanmustavalaita, joiden elinaluetta halkovat Bostonin satamaan vievät vilkkaat laivareitit. Clark kollegoineen asensi vuonna 2007 Massachusettsinlahteen vedenalaisia nauhureita ja automaattisia kuuntelupoijuja. He koostivat kolmen vuoden tauottomista nauhoituksista kattavan vedenalaisen ”melulaskelman”, jonka värianimaatiot osoittavat mustavalaiden huutojen miltei hukkuvan ohi ajavien laivojen alle (yllä). ”Valaiden sosiaalinen verkosto hajoaa ja muodostuu uudelleen kaiken aikaa”, sanoo Clark. Kun valaat eivät pysty viestimään, ne eivät löydä toisiaan ja viettävät enemmän aikaan yksinään.

Massachusettsinlahdessa tätä nykyä keikkuvat kymmenen kuuntelupoijua voivat itse asiassa auttaa valaita. Tutkijat lähettävät niistä saamansa valaiden reaaliaikaiset sijaintitiedot satelliitin kautta tankkereiden kapteeneille, jotka voivat hidastaa vauhtia tai muuttaa kurssia väistääkseen valaita. Se on kuitenkin vain pisara meressä. ”Tiedekään ei pysty ratkaisemaan kaikkea. Jossakin vaiheessa meidän on päätettävä, ovatko eläimet meille tärkeitä”, sanoo Christopher W. Clark.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...