Ilmaston lämpenemisen kääntöpuoli

Teollisen vallankumouksen käynnistymisen jälkeen fossiilisia polttoaineita – hiiltä, öljyä ja maakaasua – on poltettu ja metsiä kaadettu niin paljon, että ilmakehään on vapautunut yli 500 miljardia tonnia hiilidioksidia. Kuten tiedetään, ilmakehän CO2-pitoisuus on nyt korkeampi kuin kertaakaan 800 000 vuoteen tai luultavasti paljon pidempäänkään aikaan.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Teollisen vallankumouksen käynnistymisen jälkeen fossiilisia polttoaineita – hiiltä, öljyä ja maakaasua – on poltettu ja metsiä kaadettu niin paljon, että ilmakehään on vapautunut yli 500 miljardia tonnia hiilidioksidia. Kuten tiedetään, ilmakehän CO2-pitoisuus on nyt korkeampi kuin kertaakaan 800 000 vuoteen tai luultavasti paljon pidempäänkään aikaan.

Vähemmän tiedetään siitä, miten hiilipäästöt muuttavat myös meriä. Ilman ja veden välillä tapahtuu jatkuvasti kaasunvaihtoa, joten annos mitä hyvänsä ilmakehään päästettyä päätyy ajan mittaan mereen. Tuulet sekoittavat sen nopeasti ehkä meren ylimpään sataan metriin, ja vuosisatojen mittaan merivirrat levittävät sitä valtamerten syvyyksiin.

Monikansallinen tutkijajoukko ryhtyi 1990-luvulla suurimittaiseen tutkimushankkeeseen, johon sisältyi yli 77 000:n eri syvyyksistä ja kohdista eri puolilta maailmaa otettavan näytteen hankkiminen ja analysoiminen. Työ kesti viisitoista vuotta. Sen tuloksista kävi ilmi, että meret ovat imeneet itseensä noin 30 prosenttia ihmisten kahden viime vuosisadan aikana vapauttamasta hiilidioksidista. Ne jatkavat absorboimista noin miljoonan tonnin tuntivauhdilla.

Maanpäälliselle elämälle kyseinen prosessi on siunaus, sillä jokainen CO2-tonni, jonka meret poistavat ilmakehästä, on poissa kiihdyttämästä ilmastonmuutosta. Merielämän kannalta tilanne on kuitenkin toinen. Yhdysvaltain valtameren- ja ilmakehäntutkimuslaitoksen (NOAA) johtaja, meriekologi Jane Lubchenco, on kutsunut valtamerten happamoitumista ilmastonmuutoksen ”yhtä ilkeäksi kaksossisarukseksi”.

Happamuutta vetyatomien konsentraation perusteella ilmaiseva pH-asteikko kattaa lukemat 0–14. Aivan asteikon alapäässä ovat vahvat hapot, kuten suolahappo, jotka vapauttavat paljon vetyatomeja (huomattavasti alttiimmin kuin hiilihappo). Yläpäässä taas ovat lipeän kaltaiset voimakkaat emäkset. Puhtaan, tislatun veden pH-arvo on 7, siis neutraali.

Meriveden pitäisi olla lievästi emäksistä, ja sen pH-arvon pitäisi olla pinnan tuntumassa noin 8,2. Toistaiseksi CO2-päästöt ovat alentaneet pH:ta noin 0,1:llä. Asteikko on Richterin asteikon tapaan logaritminen, joten pienetkin numeeriset muutokset kertovat suurista vaikutuksista. Jos pH-arvo laskee 0,1:llä, vedestä on tullut 30 prosenttia happamampaa. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, pintaveden pH-arvo putoaa noin 7,8:aan vuoteen 2100 mennessä. Silloin vesi on 150 prosenttia happamampaa kuin mitä se oli vuonna 1800.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...