Tappoiko öljyinen ”kuollut vyöhyke” kalat?

Plaqueminesin alueelta löytyi viime perjantaina tuhansia kaloja, jotka olivat kääntyneet vatsapuoli ylöspäin.

Joukkokuolema sattui sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin Meksikonlahdelle muodostuu säännönmukaisesti valtava vähähappinen ”kuollut vyöhyke”, sanoo Baton Rougessa toimivan Louisianan yliopiston (LSU) kalabiologi Prosanta Chakrabarty.

Mississippijokeen päätyvän maatalouden hajakuormituksen sisältämät ravinteet ruokkivat leviä, jotka voivat tukahduttaa meren muun elämän.

Meksikonlahden öljyvuoto laajensi kuollutta vyöhykettä, koska öljyä syövät bakteerit ahmivat entistä enemmän happea, kertoi Chakrabarty sähköpostitse.

Kalakuolemiin johtava vesimassa joutuu eristyksiin matalan vuoroveden aikana, jolloin vähähappisen alueen vangiksi on saattanut jäädä myös kaloja, sanoi Louisianan osavaltion riista- ja kalatalousviraston tiedottaja Olivia Watkins.

Siitä huolimatta ”kalakuolemat eivät ole tällä alueella harvinaisia, ja jos tämä alue oli eristyksissä Meksikonlahdesta matalan vuoroveden aikaan, nämä kalat tukehtuivat”, sanoi Chakrabarty.
”Lopullinen kuolinsyy selviää vasta jatkotutkimusten valmistuttua.”

Louisianasta suolta löydettyjen kuolleiden kalojen joukossa näkyy öljyä. Mittava kalakuolema iski useisiin eri lajeihin.

LSU:n kalatoksikologi Kevin Kleinow sanoi kuitenkin olevansa ”hyvin yllättynyt, jos joku pystyisi määrittämään kalojen kuolinsyyn tyhjentävästi”.

Kalojen ruumiinavaukset ovat nimittäin usein epäjohdonmukaisia. Osasyy siihen on se, että kalat hajoavat niin nopeasti, että riittävän tuoreen näytteen saaminen on vaikeaa. Lisäksi monien kuolinsyiden poissulkeminen on hänen mukaansa vaikeaa.

Kleinow huomautti vielä, että vaikka kaloista löytyisikin saasteita, kemikaalit eivät välttämättä olleet riittävän voimakkaita tappamaan niitä.

Öljy oli mukana ”tappojoukoissa”

Joissakin kalakuolemaa esittelevissä kuvissa – jotka on ottanut alueen rannikkosuojelusta vastaava P. J. Hahn – kalojen vieressä kelluu jotain ruskeaa ainetta. Hahn piti todennäköisenä, että se oli öljyä.

Kleinow kehotti katsomaan tilannetta laajemmasta näkökulmasta eikä pitäytymään öljyssä kalakuolemien varsinaisena aiheuttajana.

Todennäköisempää on se, että Meksikonlahteen vuotanut öljy on yksi monista tekijöistä – maatalouden päästöjen ja kosteikkojen vähenemistä aiheuttajan vesirakentamisen ohella – jotka heikensivät ekosysteemiä ja johtivat joukkokuolemaan.

”Nämä kosteikot ovat hyökkäyksen kohteena. Olemme muuttaneet näitä rannikkoympäristöjä toimillamme perinpohjaisesti”, Kleinow sanoi.

”Mitä enemmän koettelemme näiden systeemien sietokyvyn rajoja, sitä haavoittuvammiksi ne tulevat.”