Uusia öljyntorjuntakeinoja

Hakulaitteet ovat 20 vuodessa vaihtuneet kännyköihin ja korvalappustereot taskukokoisiin musiikkisoittimiin, mutta Meksikonlahden öljytuhojen torjunnasta ja puhdistamisesta vastaavat joukot käyttävät edelleen melko samanlaisia menetelmiä kuin säiliöalus Exxon Valdezin aiheuttaman öljykatastrofin aikoihin.

Meksikonlahteen on jo syöksynyt ainakin 15 miljoonaa litraa öljyä sen jälkeen kun öljy-yhtiö BP:n hoitama porauslautta Deepwater Horizon upposi viime kuussa.

Puhdistamisen ohella joukot ovat yrittäneet peittää vuotokohtaa kuvulla, keränneet öljyä pintaimualuksiin, laskeneet mereen öljypuomeja öljyn keräämiseksi polttoa varten ja käyttäneet öljyä pienemmiksi pisaroiksi hajottavia kemikaaleja. Kaikkia noita menetelmiä on hyödynnetty jo vuosikymmenien ajan.

Öljynpuhdistuksessa saatetaan piankin päästä käyttämään kehittyneempiä työkaluja. Kehitteillä on uusia sieniä, mikrobeja ja kemikaaleja, jotka voivat mullistaa öljyntorjunnan.

1. Öljyä imevät sienet

Matt Gawryla kertoo, että kun hän suoritti jatkotutkintoaan Case Western -yliopistossa, eräs professori haastoi hänet tekemään jotain yhdestä ”nöyhtäkasasta”, joka lojui laboratorion työaseman luona.

Kun Gawrylan tutkinto oli valmis, nöyhdästä oli syntynyt AeroClay, savesta ja muovista valmistettu ”sieni”, joka imee öljyn vedestä imemättä vettä mukanaan.

Riittävä määrä tuota materiaalia voisi teoriassa imeä Meksikonlahden puhtaaksi öljystä, vieläpä käyttökelpoiseen muotoon. Muut poistomenetelmät, esimerkiksi pintaimualukset, imevät kyytiinsä enemmän vettä kuin öljyä, ja laimentavat siten öljyn liian laihaksi.

2. Öljyä syövät superbakteerit

Jotkin mikrobit hajottavat luonnostaan öljyä, joten moni yhtiö kehittelee öljyä rouskuttavia superbakteereita, joita on muunneltu geneettisesti tavallistakin ahnaammiksi.

Menetelmä ei kuitenkaan ole vielä käyttökunnossa, sanoo Lawrence Berkeleyn kansallisen laboratorion vanhempi tutkija Terry Hazen.

”Monikin yhtiö sanoo omistavansa ’taianomaisia ötököitä’, jotka kykenevät hajottamaan kaikenlaista öljyä, mutta monia niistä kasvatetaan erittäin ravinteikkaissa laboratorio-oloissa”, Hazen sanoo.
Kun bakteerit sitten laitetaan meren tai rannikon suolaiseen ja vähäravinteiseen elinympäristöön, ”ne kuolevat saman tien”.

3. Kemikaalit, jotka ”tiivistävät” öljyn polttokelpoiseksi

Öljypäästöjen poistamisessa on jo 1970-luvulta lähtien käytetty kemiallisia aineita, jotka kokoavat öljyn helpommin poistettavaksi – yleensä poltettavaksi. Aineet saavat öljyn kerääntymään kokoon samaan tapaan kuin esimerkiksi pisara tiskiainetta pakottaa likaisesta paistinpannusta irtoavan rasvan pakenemaan pannun reunoille.

Kun öljypäästön pinta-ala pienenee, öljypisaroiden koko kasvaa noin yhdestä millimetristä kuuteen, sanoo insinööri Ian Buist, öljypäästöjen hoitamiseen erikoistuneen SL Ross Environmental Research -konsulttiyrityksen johtaja.

Tiivistäminen parantaa öljyn polttamisen tehokkuutta, sillä mitä paksumpi päästö on kyseessä, sitä tehokkaammin tuli sen poistaa.

Asiantuntijat muistuttavat kuitenkin siitä, että öljyvahinkojen siivoaminen pysyy huipputeknisistä puhdistusmenetelmistä huolimatta rankkana ja likaisena työnä. Siksi ennaltaehkäisyn tulee aina olla vahinkojen rajoittamiseen nähden etusijalla.

Buist sanoo, että kun öljy on kerran päässyt ekosysteemiin ”sitä ei poisteta millään taikapölyllä”.