Uusi lehti: Valokuvaaja Mattias Klum erikoishaastattelussa

Mattias Klumista tuli ensimmäinen ruotsalainen National Geographic -valokuvaaja vain 23 vuoden iässä. Sittemmin hän on matkustellut työn perässä ympäri maailmaa ja saanut kimppuunsa monenlaisia vaarallisia eläimiä.

maanantai 21. maaliskuuta 2016 teksti Gitte Hou Olsen

Uhanalaisiin lajeihin ja niiden uhattuihin elinympäristöihin erikoistunut valokuvaaja ei ole valinnut itselleen vaaratonta ammattia.

Jos tehtäväksi annettaisiin etsiä maailman myrkyllisimpiä käärmeitä, dokumentoida laitonta hakkuu- ja kaivostoimintaa trooppisilla seuduilla tai hakeutua nälkäisten jääkarhujen ja isojen haiden lähelle, useimmat meistä kieltäytyisivät kohteliaasti.

Mattias Klum on kuitenkin toista maata.

Ruotsalainen mestarivalokuvaaja on 25 vuoden ajan ottanut ainutlaatuisia valokuvia National Geographicille ja levittänyt tietämystä maailman uhatuimmista eläimistä ja elinympäristöistä – joskus henkensäkin kaupalla.

Kerran kobrakäärme puri häntä kasvoihin, ja silloin uran päättyminen ja henkikin oli millimetreistä kiinni.

”Yleensä ryömin käärmeen luo suojalasit silmillä ja yritän pysyä rentona, jotta eläin ei hermostuisi. Tuolloin minulla oli suojana muovikilpi, mutta se välkkyi auringossa ja sai käärmeen ärsyyntymään”, kertoo Klum tuoreessa haastattelussa, joka julkaistaan National Geographicin uusimmassa numerossa yksinoikeudella.

”Se iski hampaansa ensin kilpeen ja sitten minun päähäni. Ikävä juttu, mutta tässä sitä yhä ollaan. Puolikas tippa kobranmyrkkyä tappaa, mutta onneksi käärme ei purrut ihoani rikki.”

Kuinka pääsit National Geographicin leipiin – siitähän moni valokuvaaja unelmoi turhaan?

”Minulla kävi tuuri, kun pääsin 23-vuotiaana esittelemään kuviani eräälle kuvatoimittajalle. Hän piti niistä ja passitti minut National Geographicin kuvaosaston johtajan pakeille.

Hän paneutui tarkkaan Borneolla, Brasiliassa, Nigeriassa, Costa Ricassa ja Ruotsissa ottamiini kuviin, katsoi sitten minuun ja sanoi, että voisin hyvin olla jonkun lapsenlapsi. Sitten hän kysyä paukautti, että haluaisinko tulla töihin National Geographiciin.

Olin ihan poissa tolaltani. En tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kun palasin hotelliin ja yritin kertoa tyttöystävälleni – josta tuli sittemmin vaimoni ja yhteistyökumppanini – kokouksen tuloksista, en saanut sanaa suustani”, sanoo Mattias Klum.

Olet matkustellut paljon, etenkin Huippuvuorilla. Mitä kaikkea olet siellä kokenut?

”Kohtasin kerran poikkeuksellisen yhteistyöhaluisen jääkarhunaaraan ja sen kaksi pentua. Odotin sen hakeutuvan kauas minusta, mutta sepä tuli aina vain lähemmäs.

Kun se oli lopulta enää muutaman metrin päässä, se alkoi yllättäen imettää pentujaan, vaikka olin aivan vieressä kamerani kanssa. Kun kaikki menee täysin nappiin, tuntuu kuin olisi ansainnut kuvauskohteensa luottamuksen.

Nuo ovat hienoja hetkiä, joista ei saa koskaan tarpeekseen.”

Lue koko haastattelu National Geographicin numerosta 3/2016

Tutustu Mattias Klumiin lähemmin ja lue hänen kertomuksiaan vaiherikkailta maailmanmatkoilta National Geographicin numerosta 3/2016.

Muita National Geographicin numero 3/2016 aiheita:

Irakin kurdit: Kuolisimme Kurdistanin puolesta Arktiset luonnonrikkaudet: Oikotietä onneen ei ole Seychellit: Vieraslajeja jahdataan armotta

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...