NG tuki Cousteauta alussa

”Olen täysin vakuuttunut siitä, että työstämme tulee National Geographic Societyn tuella mitä hedelmällisintä”, hän julisti gallialaisella itsevarmuudella. Hän oli myös oikeassa. Vuodet 1952–1967 muodostuivat Jacques Cousteaun satumaisen uran kultakaudeksi.

Il faut aller voir – täytyy mennä katsomaan. Tutkimustyössään hän meni toden totta katsomaan mitä aaltojen alla mahtoi majailla eikä vain tyytynyt verkkojen ja ruoppauskauhojen pintaan nostamiin sattumiin. National Geographic esitteli Cousteaun vedenalaisvalokuvia artikkeleissaan, ja vuonna National Geographic Society rahoitti sittemmin legendaariseksi muodostuneen matkan, jonka aikana Calypso purjehti Punaisenmeren ja Intian valtameren upeilla, koskemattomilla riutoilla. Hänen tuolla matkalla kuvaamansa elokuva Hiljainen maailma sai ensi-iltansa vuonna 1956, ja se saattaa olla edelleen kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin vedenalaisen elämän dokumentti. Elokuva palkittiin aikanaan sekä Oscar-palkinnolla että Cannesin Kultaisella palmulla.

National Geographic Society esitteli Jacques Cousteaulle sittemmin Harold Edgertonin, joka oli kehittänyt suurnopeusstrobokuvauksen. Pian ranskalainen merentutkija ja silmälasipäinen amerikkalaisprofessori työskentelivät yhdessä Calypson kannella ja kehittivät syvänmeren kuvauslaitteistoja ja elektronisia kaikuluotaimia. He rakensivat myös kamerakelkan, jota Calypso hinasi syvällä runkonsa alapuolella. Kelkkaan asennettu uudenaikainen kuvauslaitteisto otti elävää värikuvaa ja valokuvia jopa kahdeksan kilometrin syvyydestä.

• Edellinen Sivu 2 / 3 Seuraava