Nykyaika tunkee alkuperäiskulttuurin pariin

Alueen ensimmäinen lentokenttä aiotaan rakentaa Creeliin, entiseen puunkorjuukeskukseen, jonka talous nojaa nyt kaupungin läpi kulkevaan maisemajunarataan. Valtaosan tarahumaroiden alueesta kattavan Chihuahuan osavaltion viranomaiset houkuttelevat yksityisiä sijoittajia osallistumaan suunniteltuun rakennusprojektiin, jota kaavaillaan lännemmäs samaisen rautatien varteen kanjonin reunalle, tarahumarakauppiaiden nyt miehittämälle näköalapaikalle.

Sen vetonauloiksi kaavaillaan benjihyppyjä, rotkon yli kulkevaa gondolia, hotelleja sekä ”intiaanikylää”, jossa esiteltäisiin ”rituaaleja, seremonioita ja perinnevaatteita”. Lähes kaikki näköalapaikan kauppiaat ovat naisia ja lapsia, ja kauppatavarana heillä on turistien mieltymysten mukaisia koreja ja kudelmia. Tytöt pitelevät käsissään läjittäin palmikoituja rannekoruja ja nostavat niitä matkailijoita kohden hokien ensimmäistä oppimaansa espanjan sanaa: ”¿Compra? Ostaa?”

Kuparikanjonin rakennussuunnitelmat ovat täynnä epävarmuutta ja ristiriitaisuuksia. Lentokentän rakentamista on lykätty jo useasti ja ympäristökysymykset nousevat yhä uudelleen esiin, sillä koko Sierran alue kärsii ajoittaisesta kuivuudesta. Tarahumaroiden vuoristoalueella (Sierra Tarahumara) on kuitenkin käynnissä yleisluontoisempikin draama, sillä nykyaikainen Meksiko tunkee vääjäämättä pitkään eristyksissä säilyneen alkuperäiskulttuurin pariin riippumatta siitä, rakennetaanko lentokenttä vai ei.

• Edellinen Sivu 2 / 6 Seuraava