Huippuvuorten ympärivuotiset asukkaat

Rannikon edustan energiapitoisille vesille saapuu vuosittain myös merilintujen ryppäitä. Aina kun jää touko-kesäkuussa vetäytyy ja tundra vapautuu lumipeitteestä, Huippuvuorille lentää kolmisen miljoonaa lintua. Lukumäärä on valtava mutta lajivalikoima ei. Lajeista arviolta vain 28 on yleisiä tai runsaslukuisia, ja vain yksi ainoa – kiiruna – pystyy selviytymään maalla ympärivuotisesti. Linnut tulevat Huippuvuorille lisääntymään turvallisesti ja syömään tauotta, ja se onnistuu erään geologisen erityispiirteen ansiosta. Saarten rannat kohoavat merestä paikoin lähes pystysuorina kallioina, joiden miljoonille kielekkeille linnut mahtuvat kyllä pesimään mutta joille naalit tai muut pedot eivät juuri uskaltaudu.

Täydellinen lisääntymispaikka siis. Myrskylintu-, pohjankiisla- ja pikkukajavapariskuntia kerääntyy joskus sekaisinkin samalle kalliolle, mistä ne valtaavat kielekkeen kauden ajaksi ja kasvattavat poikasiaan aivan parvekkeensa edestä pyytämällään saaliilla, jota on saatavilla vaikka ympäri valoisien kesävuorokausien. Kun linnut valtaavat kallion, sen ulkomuoto voi muuttua perinpohjaisesti. Kun kuljin kerran entisen troolarin kyydissä eräällä sisämaan vuonolla, huomasin lumen pölyävän hautakivenharmaalla merikalliolla. Kun katselin paikkaa kiikareilla, tajusin ettei kalliolla ollutkaan lunta vaan kymmeniä tuhansia pesiviä kajavia, joiden päämeri aaltoili kilometrien päähän kuin pointillistinen taideteos.

Niin vaikuttavia kuin Huippuvuorten kesäiset linnut ovatkin, ne ovat eräänlaisia onnen­onkijoita, jotka häipyvät huonojen aikojen koittaessa. Syyskuussa useimmat niistä ovat jo matkalla etelään. On vaikeaa olla kunnioittamatta syvästi Huippuvuorten ympärivuotisia asukkaita, jotka kaikki tuntuvat selviävän arktisesta talvesta valitsemalla jommankumman kahdesta strategiavaihtoehdosta: jatka saalistusta tai varastoi energiaa.

Ensimmäistä taktiikkaa harjoittaa mestarillisesti tietenkin jääkarhu, joka viettää suuren osan talvestaan hylkeiden hengitysavantojen tuntumassa odotellen päivällisen ilmaantumista. Naali yhdistää strategioita ja saalistaa valkoturkkisena, mutta kovina aikoina se turvautuu aiempina kuukausina kätkemiinsä varastoihin. Joillakin naalin elinalueilla sitä vihataan, koska sen sanotaan hyökkäilevän kanahäkkeihin ja tappavan lintuja enemmän kuin se jaksaa syödäkään, mutta täällä varastoon tappaminen saattaa erottaa toisistaan elämää ja kuolemaa.

Peuralle ja kiirunalle lisäenergian varastointi tarkoittaa lihomista. Peuran ruokailun seuraaminen on kiehtovaa puuhaa, sillä se irrottautuu kiirunan lailla useimpien eläinten elämää hallitsevasta päivän ja yön rytmistä. Ne syövät ja syövät, lepäilevät hieman ja syövät sitten hieman lisää vuorokaudenajasta riippumatta. Peura voi kasvattaa jopa kymmensenttisen rasvakerroksen, joka toimii varaenergiana talvisaikaan, kun ruoka on muuten vähissä.

• Edellinen Sivu 2 / 3 Seuraava