Vuonna 1923 skotlantilaisen museon kokoelmiin saatiin kuvan esittämä kutistettu pää. Sen arveltiin olevan peräisin Länsi-Amazoniasta, jossa elänyt shuar- eli jivarokansa uskoi tapetun vihollisen kostonhengen jäävän elämään. Siitä pääsi eroon vain kutistamalla vihollisen pään ja suorittamalla asiaankuuluvat seremoniat.
Kun alueella alkoi 1800-luvun lopulla liikkua yhä enemmän eurooppalaisia, tsantsa-päistä tuli suosittuja matkamuistoja. Oikeuslääketieteellistä taidetta Dundeen yliopistossa opiskeleva Tobias Houlton on rekonstruoinut kutistetun pään alkuperäiset kasvot. Hän kokeili shuarien menetelmiä sikoihin, joiden nahan koostumus muistuttaa ihmisihoa, ja havaitsi, että rustokudos ei juuri kutistu. Tästä erosta johtuu tsantsoille tyypillinen pystynenä.
Voittaja mestasi voitetun, viilsi tämän päänahan auki ja kuori sen irti. Näin hän sai taipuisan naamion, jossa oli sekä ihoa että hiuksia.
1. Lämpökäsittely Kun iho oli lionnut kuumassa vedessä, siitä kaavittiin rasvat. Iho ommeltiin takaisin muotoonsa, ja niskareikään kaadettiin kuumia kiviä.
2. Kasvohoito Kivien perään kaadettiin kuumaa hiekkaa, joka kutisti päätä sen kuivuessa. Kasvot tahrittiin hiilellä ja silotettiin kuumilla kivillä.
3. Sotamuisto Nyrkin kokoiseksi kuivunut pää säilöttiin savustamalla ja päälakeen kiinnitettiin naru, jolloin sitä saattoi pitää kaulakoruna.
Lähde mammutin metsästykseen ja ota selvää, onko sukupuuttoon kuolleen lajin palauttaminen järkevää.
Osallistu National Geographicin Kuukauden kuva -kilpailuun tästä.
Lue, miten pääset pelaamaan suosittua Quiz Battle -peliä ja miten sinusta tulee mestari!
Koe kuvausmatka Burmaan palkittujen National Geographic -kuvaajien.