Merituulivoima etenee USA:ssa

Cape Windin merituulipuistoa pidetään USA:n energiapolitiikan käännekohtana, mutta korkeat kustannukset jarruttavat edelleen uusiutuvan energian käyttöä.

perjantai 7. toukokuuta 2010 teksti Willie Drye, National Geographic News

Vaikka Obaman hallitus hyväksyikin Yhdysvaltain ensimmäisen merituulivoimahankkeen, Massachusettsin Nantucket Soundiin rakennettavan Cape Windin, asiantuntijat näkevät rannikkotuulivoiman kehittämisen tiellä edelleen yhden suuren esteen: hinnan.

Merellä tuotettava tuulivoima maksaa kilowattituntia kohden noin kaksi kertaa niin paljon kuin maalla tuotettu. Tärkein syy hintaeroon on se, että meren ankarat sääolot ja suola edellyttävät vankempien turbiiniosien käyttöä.

Merituulivoiman kannattajat kehottavat usein katsomaan mallia Euroopasta, missä hintaero ei ole ollut yhtä suuri este. Eroa on pienentänyt osin valtioiden uusiutuvalle energialle jakama tuki, osin se tosiseikka, että vapaita maa-alueitakaan ei liiemmin ole.

Yhdysvalloissa valtion tuet ovat vaatimattomampia ja ilmastopolitiikka olematonta, mutta tuulisia maa-alueita riittää yllin kyllin esimerkiksi Preeriatasangoilla. Niinpä tuulivoiman tuottajat ovat keskittyneet sisämaahan, vaikka tuotetun energian siirtäminen sitä tarvitseville alueille onkin työlästä.

Uusiutuvan energian kannattajat toivovat, että tuulisella seudulla, rauhallisilla vesillä ja lähellä asutuskeskuksia sijaitseva Cape Wind muuttaa amerikkalaisten ajattelutapaa.

”Tästä tulee ensimmäinen monista Atlantin rannikolla toteutettavista hankkeista, kun alamme rakentaa maallemme uutta energiatulevaisuutta”, sanoo sisäministeri Ken Salazar.

Painopiste kuivalla maalla

Yhdysvaltain tuulivoimayhdistyksen markkinaraportin mukaan suunnittelupöydällä on tällä hetkellä 12 muutakin merituulivoimahanketta.

Tähän asti koko Yhdysvaltain tuulivoiman valtava kasvu – kapasiteetti kasvoi vuosina 2002–2007 miltei 30 prosentilla vuodessa – on tapahtunut kuivalla maalla, ja kymmenet uudet tuulivoimahankkeetkin sijoittuvat maalle.

Tilanne on siis hyvin erilainen kuin Manner-Euroopassa, minne Euroopan tuulivoimayhdistys sanoo viime vuonna rakennetun 201 merituulivoimalaa. Niiden lisäksi 16 merituulipuistoa on rakennusvaiheessa.

Esimerkiksi Britannia, Tanska ja Saksa ovat vuodesta 1991 lähtien kääntäneet katseensa merille, sillä siellä voimaloiden rakentamisesta ei tarvitse kiistellä niin usein maanomistajien kanssa.

Yhdysvaltain tilanne on toisenlainen. Rakennusyhtiöt ovat iskeneet silmänsä valtaviin maa-alueisiin, jotka ovat heidän mielestään kypsiä rakennettaviksi, ja koko Yhdysvaltain sähköntarpeen kattamiseksi riittäisi tuulta jo kolmessa osavaltiossa: Montanassa, Pohjois-Dakotassa ja Texasissa.

Merivedessä seisomaan rakennettavien turbiinien kWh-hinta on tällä hetkellä noin 8–18 eurosenttiä, maalla seisovien noin 4–10 eurosenttiä, sanoo Delawaren yliopiston meripolitiikan professori Willett Kempton.

Kempton muistuttaa kuitenkin, että lähes tauotta puhaltavien merituulten valtava potentiaali on asia, jota ei tulisi ylenkatsoa.

Eräs hänen johtamansa tutkimus julkaistiin aiemmin tässä kuussa Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Tutkimuksessa pääteltiin, että kaksi kolmasosaa Yhdysvaltain koillisrannikolla tarjolla olevasta tuulivoimasta riittäisi kattamaan koko sähköntarpeen Massachusettsista Pohjois-Carolinaan.

Tutkimuksessa paneuduttiin myös siihen, miten ongelmina pidetyt asiat, esimerkiksi tuotantomäärien vaihtelut, voidaan ratkaista kytkemällä merituulipuistoja toisiinsa ja sijoittamalla voimalat oikeisiin paikkoihin.

”Yksi asia, jota ihmiset eivät oikein ymmärrä, on tuulivoimateknologian nopea kehittyminen”, sanoo Willett Kempton. ”Kustannukset laskevat kyllä merkittävästi.”

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...