Jumalten laiva

Nydamin suosta Jyllannista löydettiin 150 vuotta sitten salaperäinen laiva, josta ammennetaan edelleen tietoja germaanien elämästä. Nyt laivaa rakennetaan uudelleen Tanskassa.

torstai 15. elokuuta 2013 teksti Siebo Heinken

Syöksyivätkö he esiin sumun suojista? Vai rantautuivatko he Alsinsalmeen kirkkaana päivänä? Hieman yli 30 soturin joukko nopeassa tammilaivassaan saattoi kuulua kokonaiseen valloittajien laivastoon. Peitsin, jousin ja kilvin aseistautuneet miehet suuntasivat kohti läheistä asuinpaikkaa mutta tulivat lopulta kukistetuiksi. Henkiinjääneet alistettiin tai pakotettiin orjuuteen, heidän varusteensa takavarikoitiin ja laivakin otettiin haltuun.

Vai oliko tarina täysin toisenlainen? Kävivätkö pohjoisgermaaniset soturit myöhempien viikinkien tapaan ryöstöretkellä, mistä he palasivat kotiin Etelä-Jyllantiin mukanaan kaapattu laiva täynnä aseita? "Sekin on mahdollista", sanoo Andreas Rau Pohjois-Saksan Schleswigissä toimivasta Balttilaisen ja skandinaavisen arkeologian keskuksesta.

"Emme tiedä tarkkaan, mitä tuolloin tapahtui." Se on kuitenkin varmaa, että kylän asukkaat vetivät viisitonnisen laivan joskus vuosina 340–360 kolmen kilometrin päähän sisämaahan hetteikköiselle järvelle, hakkasivat aukon sen perään ja upottivat saaliin – kiitoslahjana jumalille.

Nydamin laiva seisoo nyt Gottorfin linnan lähellä Schleswigissä entisessä sulkeisharjoitushallissa yhtä tyylikkäänä kuin puolitoista vuosituhatta sitten. 23 metriä pitkän ja lähes 3,5 metriä leveän laivan puuosat kiiltelevät mustanpuhuvina. Keula ja perä kaartuvat kohti korkeuksia, limisaumaiset kyljet pysyvät koossa niittien varassa, ja ne on vahvistettu sisäpuolelta kylkiluiden kaltaisilla kaarilla.

Parraslankkuihin on kiinnitetty vanhan mallin mukaan tehtyjä aironhankaimia. Potsdamilaisen laivanrakennuskoelaitoksen laskelmien mukaan 28 miehen soutajajoukko sai avomerikelpoisen aluksen etenemään 7–8 solmun eli noin 15 kilometrin tuntinopeudella. Miehistön lisäksi aluksessa oli tilaa sotilaille. "Se oli ennen muinoin tehokas miehistönkuljetusalus", sanoo Rau.

Kyseessä on yksi suurimmista germaanien rakentamista laivoista ja luultavasti myös Pohjois-Euroopan merkittävin viikinkejä edeltävän ajan laivalöytö. Nydamin laiva antaa tasan 150 vuotta nostamisensa jälkeenkin arkeologeille tärkeitä vihjeitä rautakautisesta laivanrakennuksesta, yhteiskunnasta ja selkkauksista.

Conrad Engelhardt ja hänen työväkensä tarvitsivat elokuun puolivälissä 1863 vain kolme päivää kaivaakseen veneen lukemattomat osat esiin Nydamin suosta läheltä tanskalaista Sønderborgin kaupunkia. Tuolloin Tanskalle kuuluneessa Flensburgissa opettajana toiminut ja arkeologian pariin ajautunut Engelhardt antoi konservoida puuosat, koota ne yhteen ja dokumentoida koko prosessin piirroksin. Hän myös kiirehti ne Flensburgin oikeustalon ullakolle turvaan uhkaavalta Saksan ja Tanskan väliseltä sodalta. Seuraavana vuonna Schleswigin herttuakunta siirtyikin Preussin käsiin ja Nydamin laiva saksalaisten haltuun, missä se pysyi ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti, jolloin sen löytöpaikka Alsinsalmi liitettiin jälleen Tanskaan. Tämän vuoksi samaa laivaa tutkitaan innolla kahdessa paikassa: Kööpenhaminalaisen Tanskan kansallismuseon arkeologit ovat viime vuosikymmenien mittaan tehneet kaivauksia Nydamin suolla. Tutkimustyötä on tehty myös Gottorfin linnassa, missä säilytetään sekä Nydamin laivaa että useimpia muita Engelhardtin aikanaan nostamia esineitä.

Andreas Rau nauttii palapelien tekemisestä: "Niiden avulla rentouduin tehdessäni maisterintyötä ja väitöskirjaa." Nyt hän seisoo Gottorfissa pähkäilemässä useiden puunpalasten täyttämien pöytien ääressä. Mikä sopisi yhteen värien ja mikä muodon puolesta? Mitkä murtumakohdat muistuttavat toisiaan? Ja ennen kaikkea mitä tarkoitusta kaikki nämä sadat osin vielä konservoimattomat palaset palvelivat? Kolme metriä pitkä airo on selvähkö tapaus, mutta entäpä sauvat, joiden päihin on porattu halkaisijaltaan monta senttimetriä suuret, silmukkamaiset reiät? Rau kollegoineen otaksuu niiden olevan jonkinlaisia keppejä, joilla veneen kannen ylle pystytettiin suojateltta. Sellaisia on kuvattu jo Gotlannin ikivanhoissa kivikaiverruksissa. Entä kuinka merenkulkijat pääsivät alukseen, jossa ei ollut portaita? Vastausta etsiessään arkeologit löysivät jäänteitä tikkaista, jollaisia käytetään nykyisin purjeveneissä. "Jos tietää mitä etsii, löytää sen", sanoo Rau.

Rau käy tuon tuostakin Nydamin suolla, joka on pitänyt sekä hänet että hänen tanskalaiset kollegansa Peter Vang Petersenin ja Flemming Rieckin kiireisinä jo pitkään. Tammilaivan ohella germaanit uhrasivat suohon kaksi muuta venettä, joista yksi on yhä suon syvyyksissä. Tanskalaiset arkeologit ovat kymmenenvuotisissa kaivauksissaan löytäneet lisäksi vain 400 neliömetrin alalta yli 14 000 erinomaisesti säilynyttä artefaktia: esimerkiksi miehen kokoisen ankkuritukin, sangon, alasimen, koruja ja jopa kampojen ja pinsettien kaltaisia henkilökohtaisia esineitä. Tärkeimpiä ovat kuitenkin aseet – roomalaiset miekat, kirveet ja keihäät, joista moni kantaa omistajansa nimeä riimukirjaimin tyyliin wagagastiR tai harkilaR. Kaikki tuo viittaa vahvasti armeijaan pohjaavaan yhteiskuntaan.

Arkeologit tietävät monta pohjoiseurooppalaista suota, joihin uhrattiin rautakaudella 500-luvulta eaa. lähtien ihmisiäkin, mutta etenkin vastustajien aseita ja arvoesineitä. Jyllannin niemimaalta ja Tanskan saarilta on löydetty yli 20 uhripaikkaa. Niistä moni on Alsin saarella, jonne uhrattiin esimerkiksi Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu puulaiva, Hjortspringin laiva. Nydamin laiva taas upotettiin melko lähelle Alsia 670 vuotta myöhemmin, joten oliko kyseinen seutu jonkin jumalan palvonnan kulttipaikka?

Noihin aikoihin, 200-luvulla, uhrattujen laivojen ja aseiden määrä kasvoi. Kilpailevat ryhmät painivat Pohjois-Euroopan herruudesta. Viileämpi ja kosteampi ilmasto nakersi ravintohuollon perustaa, ja pula ajoi ihmisiä ryöstöretkille. Maanviljelijäyhteisöille moinen uhka oli liikaa, joten niihin kehittyi monimutkaisempia klaaniyhteiskuntia päälliköineen, jotka toimivat käskynhaltijoina sotatilanteissa ja joilla lienee ollut myös palvontaan liittyviä tehtäviä.

Germaanit eivät olleet enää aikoihin eläneet eristyksissä. Rooman palveluksesta palanneet palkkasoturit toivat tullessaan laatuteräksestä valmistettujen miekkojen ja muiden esineiden lisäksi tietoa. Kaupankäyntikin vaikutti siihen, että laivanrakennustekniikka jalostui "barbaarien" keskuudessa.

"Riippumatta siitä, kulkivatko roomalaiset laivoillaan Jyllantiin saakka tai seilasivatko germaanit Reinille, niin he pääsivät joka tapauksessa käsiksi muiden omaamiin tietoihin", sanoo Mainzin roomalais-germaanisen keskusmuseon Antiikin merenkulun osaston historioitsija ja laiva-arkeologi Ronald Bockius.

Uhratuksi joutumisensa aikoihin 20–30 vuotta vanha Nydamin laiva on uusi kehitysaskel huomattavasti vanhemmasta, 19 metriä pitkästä Hjortspringin laivasta, jonka lankut oli punottu yhteen niininaruilla. Nydamin laivan rakentajat käyttivät tekniikoita, jotka oli jo havaittu hyviksi Välimeren alueella ja Rooman provinsseissa: kattopaanujen lailla limittyviä kylkilautoja, rautaniittejä ja saumojen tiivistämistä villalla, talilla ja koivutervalla. Tärkein uutuus olivat tehottomampien melojen sijaan hyödynnetyt airot. "Germaanit eivät kopioineet ja plagioineet, mutta he ottivat kyllä teknologiassaan mallia roomalaisista", sanoo Bockius.

Samoin lienevät tehneet Alsinsalmen asukkaat, jotka elivät ikkunattomissa pitkätaloissa Nydamin suon viereisellä kumpareella. Andreas Rau esittelee vuosisatoja sitten umpeen kasvanutta aluetta, joka uhkaa tuhota vielä löytämättömät puiset uhrilahjat. "Voin hyvin kuvitella, kuinka väki seisoi rinteellä katsomassa, kuinka laivoja ja valmiiksi rikottuja miekkoja ja peitsiä tuotiin paikalle. Hallitsijalle se oli oman hännän nostamiseen sopiva suhdetoimintatapahtuma – ja osallistujillekin varmasti iso juttu."

Mutta miksi niin valtavia aarteita ylipäänsä uhrattiin? Arkeologi Peter Vang Petersenillä on vastaus valmiina: "Suot olivat rautakauden kirkkoja. Kun ihmiset uskovat johonkin, mikään ei ole liian kallista. Sehän näkyy myöhempien aikojen katedraaleissakin."

Kukaan ei tiedä antiikkisen Nydamin laivan arvoa paremmin kuin 30 miestä ja naista Alsinsalmen alueelta. Heidän rakentamansa Nydamin laivan kopio seisoo jo lähes valmiina maatilan konehallissa Sottrupskovin liepeillä Tanskassa. Tammipuu loistaa tyylikkäässä rungossa, kun sinisiin työvaatteisiin pukeutuneet miehet viimeistelevät työtään. "Vanha laiva on meidän ylpeytemme, ja se on osa tanskalaista identiteettiä. Siksi päätimme rakentaa siitä tarkan kopion", sanoo ryhmän johtaja Vincent Jessen.

Ryhmä aloitti laivan suunnittelemisen 13 vuotta sitten. He etsivät 15 senttimetriä paksuja lankkuja ja veistivät niistä kirveellä pois niin paljon puuta, että jäljelle jäivät 2,5 senttimetriä paksut kylkilankut ja niihin tukevat knaapit kaarien ja tuhtojen kiinnittämiseen – tällaiset osat veistettiin 1500 vuotta sittenkin yhdestä kappaleesta. He muotoilivat rungon sapluunan avulla ja tiivistivät sen villalla, joka oli kyllästetty naudanrasvan ja mehiläisvahan sekoituksella. He takoivat 1500 rautaniittiä ja etsivät kautta Tanskan yhdeksäätoista puuta, jotka olivat kasvaneet niin kieroon, että ne sopivat täsmälleen kaariksi, sekä hankaimiksi sopivia oksanhankoja. He punoivat köysiä lehmuksen nilasta riivitystä niinestä. He kutoivat punaisia, sinisiä ja oransseja paitoja, jollaisia arkeologit olivat löytäneet Thorsbergin suosta Saksan Schleswigistä.

He kysyivät neuvoja tutkijoilta ja ottivat huomioon näiden uudet havainnot – esimerkiksi sen, että Nydamin laivan kannella oli rullattavat matot, jotka peittivät ruuman ja pilssin kulkuaukot. Pelkästään laivan rakentamiseen kului lähes 20 000 tuntia eli ainakin 2000 työpäivää.

Seuraavaksi Alsinsalmen veneenveistäjät kaavailevat vesillelaskua ja aikovat soutaa luomuksellaan Itämeren poikki Schleswigiin elokuussa 2013 täsmälleen 150 vuotta Engelhardtin tekemän löydön jälkeen. Heidän matkansa alkaa sieltä, minne hyökkääjät lähes 1700 vuotta sitten rantautuivat Nydamin laivalla, tapahtui se sitten kirkkaana tai sumuisena päivänä.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...