Nuolet näyttävät reitin

Ennen kuin yhdysvaltalaisilla lentäjillä oli mahdollisuus käyttää radionavigointia, he suunnistivat tähyilemällä maahan sijoitettuja suuria betoni- ja metallinuolia.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Lentoliikenne oli vielä alkuvaiheissaan, kun Yhdysvaltain kauppaministeriö alkoi 1920-luvun puolivälissä perustaa vakiintuneita lentoreittejä kaupallisen lentoliikenteen tarpeisiin. Kuinka lentäjät sitten navigoivat Yhdysvaltain poikki lentokoneilla, joista osa oli ensimmäisen maailmansodan jäänteitä ja joiden laitteistot olivat alkeellisia? Usein katsomalla alas ja etsimällä maasta isoja betoninuolia.

Yli 1?000 betoninuolta

Ajatus oli joko hieman hullu tai sitten nerokkaan yksinkertainen. Smithsonian National Air and Space Museumin tekniikka-asiantuntija Phil Edwards kertoo, että reittien alle sijoitettiin yli 1?000 betoni- tai metallinuolta. Nuolet olivat jopa 20 metriä pitkiä ja ne oli maalattu keltaisella tai jollakin muulla hyvin erottuvalla värillä. Nuolet sijoitettiin 15–25 kilometrin päähän toisistaan ja valaistiin pimeään aikaan majakoilla. Näin vajaan kilometrin korkeudessa lentäneet pilotit pystyivät näkemään nuolen kohdalta aina seuraavan nuolen.

Radionavigointi syrjäytti nuolet

1940-luvulle mennessä nuolijärjestelmä korvattiin radionavigoinnilla. Historian harrastajat ovat säilyttäneet tai entisöineet muutaman majakkapaikan, mutta moni nuoli on kasvanut umpeen tai murentunut.

Kymmeniä on silti edelleen jäljellä – kuten yläkuvan nuoli Utahin St. Georgessa – etenkin mantereen poikki New Yorkista San Franciscoon johtaneen reitin syrjäisissä osissa. Siellä ne herättävät hämmennystä patikoijien ja muiden niihin törmäävien keskuudessa ja muistuttavat ajasta, jolloin lentämiseen liittyi vielä ripaus seikkailuromantiikkaa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...