Miksi aivastelemme?

Kun hengitysteihimme pääsee vieraita hiukkasia, nenän ja poskionteloiden aistimet havaitsevat ne ja lähettävät signaalin limakalvojen värekarvoille, jotta ne hankkiutuisivat tunkeilijoista eroon.

Kyseinen prosessi on aina ikään kuin "tyhjäkäynnillä ykkösvaihde silmässä", niin että värekarvat ovat aina valmiina ponnahtamaan vauhtiin, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, nenä-, korva- ja kurkkutautien erikoislääkäri Noam Cohen Pennsylvanian yliopistosta ja Philadelphia VA Medical Centeristä.

Aivastus vastaa Ctrl-Alt-Delete-näppäinyhdistelmää

Tutkimuksessa havaittiin, että aivastuksen aikaansaama ilmapurskaus ei pelkästään puhdista nenäonteloita vaan kytkee samalla värekarvojen aistinelimet pariksi minuutiksi isommalle vaihteelle, kertoo Cohen.

Aivastus ikään kuin nollaa järjestelmän "vähän samaan tapaan kuin Control-Alt-Delete" tietokoneessa, hän selittää.

Tutkimus tuo esiin sen, miten "aliarvostettu elin" nenä onkaan etenkin terveytemme ylläpitäjänä, lisää Stella Lee, nenä-, korva- ja kurkkutautien erikoislääkäri Pittsburghin yliopiston lääketieteen yksiköstä.

Aivastus ei poista kaikilta limaa yhtä tehokkaasti

Värekarvat, jotka muistuttavat mikroskoopilla katsottuna "alati liikkeessä olevaa karvamattoa", sinkoavat mahdollisesti vahingolliset aineet pois keuhkoista joko sieraimiin sieltä eteenpäin poistettaviksi taikka alas ruokatorveen, jossa mahahapot tekevät selvän mahdollisesti vahingollisista eliöistä ja hiukkasista, sanoo Stella Lee.

Värekarvat tarvitsevat toimiakseen limaa, jota nenämme auliisti tuottaakin noin litran päivässä. Valtaosan tuosta limamäärästä me nielemme.

Poskiontelotulehduksesta tai kystisen fibroosin kaltaisesta perinnöllisestä sairaudesta kärsivillä on kuitenkin vaikeuksia hankkiutua eroon limasta, vaikka he aivastelisivat kuinka.

Tuo näennäinen ristiriita sai Noam Cohenin kollegoineen pohtimaan, onko aivastuksella jokin rooli värekarvojen limaa poistavassa toiminnassa, ja olisiko tuo prosessi poskiontelotulehduspotilailla jotenkin häiriintynyt.

Tutkijaryhmä otti näytteitä sekä terveiden että poskiontelotulehduksesta kärsivien ihmisten sierainsoluista. Soluja kasvatettiin hautomossa useita viikkoja, kunnes viljelmiin kehittyi samanlainen peite kuin mitä onteloidemme pinnalla on.

Seuraavaksi tutkijat puhalsivat peitteeseen ilmaa eli saivat aikaan "laboratorioaivastuksen, joka vahvisti oletuksemme. Jos näihin soluihin puhaltaa ilmaa, [niiden värekarvat] liikehtivät nopeammin", sanoo Cohen.

Kun tutkijat puhalsivat ilmaa poskiontelotulehduspotilaiden kudosnäytteisiin, värekarvojen toiminta ei kuitenkaan kiihtynyt.

Poskiontelotulehduspotilailla ei ilmeisesti synny samanlaista soluvastetta kuin muilla, sanoo Cohen.

Hänen mukaansa krooninen tulehdus tai tulehdukseen liittyvien bakteerien myrkyt saattavat estää värekarvojen normaalin toiminnan.

Aivastustutkimuksesta voi olla iloa poskiontelotulehduspotilaille

Seuraava kysymys kuuluu Cohenin mukaan näin: "Voimmeko hyödyntää tätä tietoa ja luoda sen pohjalta uuden hoitomenetelmän?"

Tutkijat voisivat teoriassa esimerkiksi kehittää nenäsumutteita tai muita limakalvon pintaan annosteltavia aineita, jotka kiihdyttäisivät värekarvojen toimintaa ihmisillä, joilla on vaikeuksia päästä limasta eroon.

Pittsburghin yliopiston Stella Lee on yhtä mieltä siitä, että tutkimus "saattaa johtaa uusien hoitokeinojen kehittämiseen".

Krooniseen poskiontelotulehdukseen ei ole mitään takuuvarmaa hoitoa, sanoo Lee. Potilaiden oireita, joita ovat mm. tukkoisuus, heikentynyt haju- ja makuaisti sekä kipu ja turvotus kasvoissa, lievennetään tavallisesti lääkkein ja kirurgisin toimenpitein.

"Jos saisimme kehitettyä uusia apukeinoja tämän taudin nujertamiseen, sillä olisi valtava merkitys", sanoo Cohen, yksi vasta julkaistun tutkimuksen kirjoittajista.

Aivastustutkimus julkaistiin FASEB Journal -lehden elokuun numerossa.