Liika itseluottamus tuo menestystä

Menestystä voi saada uskomalla olevansa parempi kuin onkaan, väittää uusi tutkimus.

Psykologit ovat vuosikausien ajan havainneet, että ihmiset tapaavat yliarvioida omat kykynsä, sanoo tutkimusta johtanut Edinburghin yliopiston evoluutiobiologi Dominic Johnson.

Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet, että liioiteltu itseluottamus saattaa olla hyvä asia siksi, että se kasvattaa kunnianhimoa, päättäväisyyttä ja muita piirteitä ja synnyttää itseään toteuttavia ennusteita.

Liika on silti aina liikaa

Myönteinen itsepetos voi tutkimuksen mukaan kuitenkin johtaa myös virheellisiin arviointiin, epärealistisiin odotuksiin ja vaarallisiin valintoihin. Siksi onkin arvoitus, miksi liiallinen itseluottamus on tuhansia vuosia jatkuneen luonnonvalinnan jälkeenkin ihmisen ominaispiirteitä eikä se ole karsiutunut pois, kuten haitallisille ominaisuuksille tapaa käydä.

Nyt uudet tietokonesimulaatiot osoittavat, että virheellinen optimismi, oli kyse sitten sodan julistamisesta tai sijoittamispäätöksestä uuteen osakkeeseen, saattaa parantaa voittomahdollisuuksia.

"Liialliselle itseluottamukselle ei ole löytynyt hyvää selitystä, mutta tämä tietokonemalli tarjoaa sille evoluutioon liittyvän logiikan", sanoo Johnson.

"Se tuskin on sattumaa. Ehkä liialliselle itseluottamukselle on syynsä."

Itseluottamus kannattaa, kun kustannukset ovat matalat

Dominic Johnson ja kollega James Fowler Kalifornian yliopistosta kehittivät evolutiiviseen peliteoriaan pohjaavan mallin tutkimaan sitä, kuinka eri strategioita noudattavat ihmiset pärjäävät kilpaillessaan toisiaan vastaan.

Mallissa kaksi kuvitteellista henkilöä, X ja Y, vaativat tiettyä resurssia itselleen. Jos molemmat vaativat sitä ja taistelevat siitä, vahvempi yksilö saa sen haltuunsa. Molemmat maksavat hinnan taistelusta. Jos vain toinen heistä haluaa resurssia, hän saa sen ilmaiseksi. Jos kumpikaan ei halua sitä, kumpikaan ei saa mitään.

Johnson lisäsi mukaan kaksi merkittävää tekijää: Virtuaalikilpailijat saattavat joko yliarvioida tai aliarvioida todelliset voimansa. Toisaalta saattaa esiintyä epävarmuutta tai virheitä siinä, kuinka kilpailija näkee vastustajansa voimat.

Henkilö ”päättää” näiden tekijöiden perusteella, vaatiiko hän resurssia vai ei, ja valitsee samalla taistelun riskin, mikäli toinenkin vaatii samaa asiaa. Molemmat perustavat päätöksensä käsitykseensä omista voimistaan ja myöskin vastustajan voimista.

"Mallin hienous piilee siinä, että se kattaa monenlaista ihmisten välistä kilpailua", sanoo Johnson, oli kyse sitten oikeussalissa käytävästä riidasta tai kiistasta esimerkiksi maa-alueesta.

Ryhmä ajoi tuhansia sukupolvia kattaneita simulaatioita yksilöillä, joiden liiallisen itseluottamuksen määrä ja vastustajia koskevat virhearvioinnit vaihtelivat, ja havainnoivat eri strategioiden tehokkuutta. Aivan kuten fyysisessä evoluutiossa, hyödylliset strategiat "jäivät henkiin" ja välittyivät seuraavalle sukupolvelle.

Nature-lehdessä julkaistut tulokset osoittavat, että liika itseluottamus kannattaa vain silloin, kun vastustajan todellisesta voimasta on epäselvyyttä ja kun saatavilla olevat edut ovat huomattavasti kustannuksia suuremmat.

"Sanotaan vaikka, että sinä ja minä taistelemme jostakin resurssista", sanoo Johnson. "Niin kauan kuin lopputuloksesta vallitsee epäselvyys ja resurssi on arvokas verrattuna taistelusta aiheutuviin kustannuksiin, liiallinen itseluottamus on paras strategia."

Jos ihmiset esimerkiksi taistelisivat öljyvaroja sisältävästä saaresta, kyse voi olla sadan miljardin dollarin öljytuloista, kun sota maksaisi ehkä 10 miljardia.

Mutta "jos konfliktin tai kilpailemisen kustannukset ovat korkeat ja palkkio melko mitätön, varovaisuus on parempi valinta".

Ratkaiseeko väärä optimismi kehittyneen yhteiskunnan kohtalon?

Kalifornian yliopiston käyttäytymispsykologi Daniel Blumstein sanoo, että tutkimus asettaa väärän itseluottamuksen hyvään kontekstiin.

Tutkimus "tarjoaa selityksiä yleiselle ilmiölle – sille että monissa [moderneissa] tilanteissa ihmiset käyttäytyvät liian itsevarmasti, mikä johtaa ongelmiin".

Hybris saattoi esimerkiksi vaikuttaa vuoden 2008 maailmanlaajuisen talouskriisin syntyyn ja viimeisimpiin sotiin, vaikkapa Yhdysvaltain hyökkäykseen Irakiin vuonna 2003, spekuloi Johnson.

Pienissä yhteisöissä kehittynyt strategia saattaakin olla vähemmän onnistunut pitkälle kehittyneissä ja monimutkaisissa yhteiskunnissa. "Niissä liika itseluottamus viekin hakoteille", hän sanoo.

Liiallinen itseluottamus esimerkiksi päätettäessä kaukaisen maan valloittamisesta saattaa johtaa "evolutiiviseen yhteensopimattomuuteen".

Johnson vertaa liiallisen itseluottamuksen säilymistä ihmisen perusominaisuutena siihen, että haluamme edelleen energiapitoista ravintoa: "Se on seurausta mieltymyksestä, josta oli hyötyä menneisyydessä", kun kaloreista oli pulaa. "[Se] ei kuitenkaan toimi siellä, missä on McDonald'seja joka kulmassa."

Yhdysvaltalaisen Rutgers-yliopiston sosiaalisen evoluution asiantuntija Robert Trivers on sitä mieltä, että liiallisesta itseluottamuksesta voi olla muutakin hyötyä – ainakin miehille.

Miehillä esiintyy liiallista itseluottamusta enemmän kuin naisilla, ja siitä saattaa olla heille hyötyä kahdessa evoluution kannalta perinteisessä roolissa: taistelussa kilpakosijoita vastaan ja naisten kosiskelussa.

Miehiä arvioidaan molemmissa tilanteissa osin heidän itseluottamuksensa perusteella, sanoo Trivers. Esimerkiksi tappelussa itseluottamusta uhkuvat elkeet saattavat lannistaa vastustajan.

Ja loppujen lopuksi "vain harva asia on fyysisesti tai romanttisesti vähemmän kiehtovaa kuin toisen ihmisen heikko itsetunto".