Ylhäisön sukurutsan hyödyt ja haitat

Tutankhamonin sukulaiset eivät olleet ainoita kuninkaallisia, joilla oli läheisiä suhteita läheistensä kanssa.

maanantai 27. syyskuuta 2010 teksti David Dobbs

Kun lähetyssaarnaaja Hiram Bingham tuli Havaijille vuonna 1820, hän kauhistui nähdessään paikallisten ilottelevan kuvainpalvonnalla, hulatanssilla ja kuningasperheen sisällä myös sukurutsalla. Havaijilaisia kuninkaallisten puuhat eivät järkyttäneet. Kuninkaallinen insesti ei ollut historioitsija Joanne Carandon mukaan Havaijilla ”vain hyväksyttyä vaan siihen jopa kannustettiin” kuninkaallisten etuoikeutena.

Sisarusten tai vanhempien ja lastensa välisiä intiimisuhteita on pidetty tabuna lähes kaikissa kulttuureissa, mutta kuninkaat ovat olleet poikkeus monissa yhteiskunnissa: esimerkiksi muinaisessa Egyptissä, inkojen Perussa ja ajoittain myös Keski-Afrikassa, Meksikossa ja Thaimaassa. Euroopan kuningassuvut välttelivät sisarusten välisiä suhteita, mutta esimerkiksi Preussin Hohenzollernit, Ranskan Bourbonit ja Britannian kuninkaalliset naivat usein serkkujaan. Lähes 200 vuoden ajan hallinneet Espanjan Habsburgit avioituivat usein lähisukulaistensa kanssa. Heidän dynastiansa loppui vuonna 1700 Kaarle II:n kuolemaan. Kuningas oli kärsinyt pahoista terveysongelmista ja kehityshäiriöistä ja oppinut puhumaan vasta neljävuotiaana ja kävelemään kahdeksanvuotiaana. Hänellä oli vaikeuksia myös pureskelussa ja lapsenteossa.

Kaarlen ja Tutankhamonin, sisarusten pojan, kokemat fyysiset ongelmat osoittavat kohti yhtä mahdollista selitystä insestin lähes yleismaailmalliselle tabuasemalle: päällekkäiset geenit voivat tehdä tepposet. Sisaruksilla keskimäärin puolet geeneistä on samoja, kuten myös vanhemmilla ja lapsilla. Serkkujen genomit ovat 12,5-prosenttisesti päällekkäisiä. Lähisukulaisten välinen pariutuminen kasvattaa sen vaaraa, että haitalliset väistyvät geenit, etenkin yhdistyneinä toistuvasti sukupolvien ajan, kohtaavat jälkeläisissä ja johtavat yhä suurempaan terveys- ja kehitysongelmien riskiin.

Jos kuninkaalliset tiesivät näistä mahdollisista vaaroista, he päättivät olla välittämättä niistä. Stanfordin yliopiston klassisen historian professori Walter Scheidel väittää yhdeksi syyksi sitä, että ”insesti erottaa heidät muista”. Kuninkaallista sukurutsaa tapahtuu pääasiassa yhteiskunnissa, joissa hallitsijoilla on suunnaton valta eikä muita veroisiaan kuin jumala itse. Koska jumalat menevät naimisiin keskenään, kuninkaallistenkin pitäisi tehdä samoin.

Insesti myös suojaa kuninkaallista varallisuutta. Sukuavioliitto varmistaa sen, että kuningas jakaa rikkauksia, etuoikeuksia ja valtaa vain niiden kanssa, jotka ovat jo valmiiksi sukulaisia. Keskittyneen vallan yhteiskunnissa, kuten muinaisessa Egyptissä tai inkojen Perussa, se voi merkitä puolison ottamista vain lähisukulaisista. Limittäisten kulttuurien yhteiskunnissa, kuten toisen vuosituhannen Euroopassa, se voi merkitä puolison hankintaa muita valtioita johtavista etäisemmistä sukulaisista, jolloin syntyy liittolaisuuksia ja valta pysyy suvun piirissä.

Sukurutsan vaarat ovat todellisia mutta eivät väistämättömiä. Jopa sisarusavioliittojen jälkeläisten korkea geneettinen päällekkäisyys voi tuottaa enemmän terveitä kuin sairaita lapsia. Kuninkaallinen varallisuus voi lisäksi lievittää joitakin terveysvaivoja.

Kuningas tai farao voi myös suojautua sisäsiittoisuuden riskeiltä sijoittamalla muuallekin. Hän voi yhtyä ”oikeastaan keneen mielii”, huomauttaa Stanfordin professori Josiah Ober. Esimerkiksi inkahallitsija Huayna Capac (1493–1527) siirsi valtaa sekä pojalleen Huáscarille, jonka äiti oli Capacin vaimo ja sisar, että pojalleen Atahualpalle, jonka äiti oli ilmeisesti Capacin prinsessapuoliso. Thaimaan kuningas Rama V (1873–1910) siitti yli 70 lasta – jotkut vaimoksi ottamiensa sisarpuoltensa kanssa mutta useimmat puolisoiden ja jalkavaimojen kanssa. Näin hallitsija voisi kanavoida vaurautta, turvallisuutta, koulutusta ja jopa poliittista valtaa monille lapsistaan riippumatta äidin asemasta.

Tuo kaikki saattaa kuulostaa melko raadolliselta, mutta joskus näihin suhteisiin ajaa kiintymys. Bingham sai tietää, että Havaijin kuningas Kamehameha III makasi vielä monta vuotta kristinuskoon kääntymisensä jälkeenkin sisarensa, prinsessa Nahi‘ena‘enan kanssa. Historioitsija Carandon mukaan näin tapahtui, koska he rakastivat toisiaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...