Lepakosta otetaan verta laboratoriotutkimuksia varten. Laji voi toimia usean eri ihmiseen tarttuvan viruksen isäntänä.

© PETE MULLER/National Geographic Creative

Rivakka rokote pysäyttää kauhuepidemian

Arvioiden mukaan 30 miljoonaa kuolee uuteen virustautiin, joka ilmestyy seuraavien 10–15 vuoden aikana. Lisäksi asukastiheyden kasvu suurentaa nopeasti leviävien sairauksien riskiä. Uhkiin varaudutaan kehittämällä rokote, joka valmistuu käden käänteessä.

tiistai 29. toukokuuta 2018 teksti Andreas Ebbesen Jensen

Slummialueen kujien varrelle on ripustettu valkoisia julisteita, joissa lukee ”Ebola – älä koske!”. Niiden tehtävänä on muistuttaa näkymättömästä vaarasta, joka leviää kosketustartuntojen kautta. Ohjetta on kuitenkin vaikea noudattaa, kun asutaan ahtaasti. Suurperheillä voi olla käytössään yksi ainoa pieni huone. Ulkonakin on useimmiten väkeä tungokseksi asti.

Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa sijaitseva Kroo Bay on hökkelikylä, jossa ruosteisten peltimajojen lomassa näkyy valtavia tunkioita.

Slummialue oli aikoinaan kalastajien keidas, mutta länsiafrikkalaisen suurkaupungin kasvaessa sataman seutu muuttui kaoottiseksi surmanloukuksi. Sellaiset sairaudet kuin punatauti, lavantauti, kolera ja malaria leviävät helposti slummin 11 000 asukkaan keskuudessa, ja heinäkuussa 2014 sinne ilmaantui uusi vaarallinen terveysuhka.

28-vuotias sairaanhoitaja Rebecca Johnson auttoi hökkelikylän vähäosaisia erilaisissa ongelmissa. Hänen työpaikkansa oli yksi niistä Freetownin terveysasemista, joissa hoidettiin ebolapotilaita. 

Tartuntariski oli siellä hyvin suuri, koska sairastuneet oksentavat, ripuloivat ja vuotavat verta. Marraskuun 14. päivänä 2014 Johnson alkoi itse voida pahoin. Koska hänellä oli myös kuumetta, työtoveri otti häneltä heti verinäytteen. 

Johnson jäi klinikan vuodeosastolle odottamaan laboratoriotulosta. Kun lääkäri tuli seuraavana päivänä kertomaan sen keltaisiin suojavaatteisiin pukeutuneena, Johnson tiesi, että uutiset ovat huonoja: hän oli sairastunut ebolaan.

Ebolan on helppo levitä siellä, missä on paljon väkeä, kuten Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa.

© PETE MULLER/National Geographic Creative

40 uutta virustautia 40 vuoden aikana

Länsi-Afrikan ebolaepidemia on ollut tähän mennessä pahin.

Verenvuotokuumeen aiheuttava virus, joka on peräisin lepakoista, saadaan kosketustartuntana, kun ollaan tekemisissä taudinkantajien ruumiinnesteiden kanssa. Yli 70 prosenttia Länsi-Afrikassa sairastuneista kuoli. Lopulta vuonna 2016 kuriin saatu epidemia vaati kaikkiaan 11 310 kuolonuhria. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ensimmäisessä ebolaepidemiassa, joka puhkesi Zairessa eli nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 1976, menehtyi 280 ihmistä.

Kun ebolaa alkoi esiintyä vuonna 2013 Guineassa, monet odottivat, että epidemia sammuu taas alkuunsa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Länsi-Afrikka on muuttunut kovasti 40:n viime vuoden aikana. Vuonna 1976 afrikkalaisia oli kaikkiaan 477 miljoonaa. Nykyään heitä on jo toista miljardia, ja YK:n arvion mukaan Afrikan väkiluku ylittää kaksi miljardia ennen vuotta 2050.

Useille kehitysmaille ominainen nopea väestönkasvu ja ebola ovat vaarallinen yhdistelmä. Kun miljoonat ihmiset elävät lähekkäin puutteellisissa oloissa, epidemioita on vaikea ehkäistä ja saada kuriin. Väenpaljous, huono sanitaatio ja kehittymätön terveydenhuolto auttavat ebolan kaltaista virusta leviämään tehokkaasti.

Vuoden 1980 jälkeen epidemioiden määrä on nelinkertaistunut. Tänä aikana on ilmaantunut noin 40 uutta tartuntatautia, kuten sars, hiv, lintuinfluenssa, nipah, lassakuume ja zika. Yleensä joka vuosi löydetään ainakin yksi ennen tuntematon tautivirus, joka voi aiheuttaa vakavan terveysuhan ihmiskunnalle. Voidaankin sanoa, että kansainvälinen yhteisö saa olla jatkuvasti varpaillaan mahdollisesti yllättävän pandemian varalta. 

Asiasta kantaa huolta muun muassa Microsoftin perustaja Bill Gates, joka rahoittaa yhdessä Saksan, Norjan, Japanin ja Intian valtioiden kanssa Coalition for Epidemic Preparedness Innovations- eli CEPI-nimistä organisaatiota. Sen tavoitteena on auttaa ihmiskuntaa varautumaan uhkaavien epidemioiden varalle edistämällä ennen kaikkea rokotetutkimusta.

Kaikista kehon aukoista vuoti verta

Jo kolmen päivän kuluttua siitä, kun Rebecca Johnson alkoi tuntea itsensä sairaaksi, hän taisteli elämästä ja kuolemasta. Kaikista kehon aukoista vuoti verta, eikä hän jaksanut liikahtaakaan. Tartuntavaaran vuoksi vierailut oli kielletty. Johnsonin vanhemmat määrättiin karanteeniin ebolan itämisajaksi, joka voi olla jopa kolme viikkoa. Sairaanhoitajana Johnson tiesi, että tartunnan saaneista yli puolet kuolee ja ettei hän voi enää itse tehdä omaksi hyväkseen mitään.

”Ebola ei ole välttämättä kaiken loppu”, lääkäri Santigie Sesay rohkaisi potilastaan. Nuoren sairaanhoitajan oli kuitenkin vaikea uskoa parantuvansa.

Yhdellä Sierra Leonen pääkaupungin terveysasemalla sairaanhoitaja Rebecca Johnson ehti hoitaa satoja ebolapotilaita, ennen kuin hän sai itse tartunnan.

© S. Saporito/WHO

Mutaatiot tekevät viruksista tarttuvampia

Vuosituhannen vaihteen jälkeen lukuisat virukset ovat herättäneet kansainvälistä huomiota. Viimeksi aihetta huoleen on antanut zika, joka tarttuessaan sikiöön voi aiheuttaa pienipäisyyttä ja kehitysvammaisuutta. Zikainfektioita esiintyy jatkuvasti suuressa osassa Latinalaista Amerikkaa

Vuonna 2002 ilmaantunut virustauti sars eli äkillinen vakava hengitystieoireyhtymä alkoi levitä Kiinasta. Sitä esiintyi pian myös muissa Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa, Kanadassa, Ranskassa ja Britanniassa. Maailman terveysjärjestö WHO saattoi kuitenkin jo heinäkuussa 2003 julistaa pandemian päättyneeksi.

Samana vuonna 60 ihmistä menehtyi Aasiassa H5N1-tyypin lintuinfluenssaan. Virusta esiintyi ensimmäisen kerran Euroopassa vuonna 2005. H5N1 tarttuu ihmiseen yleensä siipikarjasta. 

Ihmisten väliset tartunnat ovat harvinaisia mutta mahdollisia. Uhkakuvana pidetäänkin sitä, että virus muuntuu tarttuvammaksi. Kun seuraava virussukupolvi syntyy solussa monistumalla, perintöainekseen syntyy pieniääkillisiä muutoksia, mutaatioita, jotka joskus tuottavat uusia ominaisuuksia. 

Länsi-Afrikan epidemian aikana ebolaviruksesta löydettiin monta muunnosta, joista GPA82V osoittautui muita tarttuvammaksi. Sen todettiin leviävän väestössä kaksinkertaisella nopeudella. 

Tästä syystä CEPI yrittää kehittää parempia keinoja valvoa virusten muuntumista ja uusien eläinten ja ihmisten välisten tartuntateiden avautumista. Tarkat tilannearviot auttavat suunnittelemaan puolustusstrategiaa.

Virusgeenien kartoitus ehkäisee epidemioita

Zikavirustartuntojen runsastuessa Etelä- ja Väli-Amerikassa vuonna 2015 todettiin, että järjestelmällinen valvonta on tärkeää. Koska zikavirusta löytyi hyttysistä jo paljon ennen ensimmäisiä tautitapauksia, tartuntoja oli mahdollista ehkäistä tuhoamalla hyttysiä ja välttämällä niiden pistoja.

Ensin analysoitiin eläinten ja ihmisten verinäytteitä keskuslaboratorioissa, mutta pian virustilanteen seurannassa otettiin käyttöön uusi apuväline, kannettava rna:n ja dna:n sekvensointilaite MinION.

Löyhkäävät lepakot kantavat virusta

Länsi-Afrikan ebolaepidemia oli vasta puhjennut, kun saksalainen virustutkija Fabian Leendertz keväällä 2014 matkusti Guinean kaakkoisosassa sijaitsevalle tiheämetsäiselle Ziama Massifin vuoristoalueelle. Berliinissä toimivan Robert Koch -instituutin tutkimusryhmä oletti, että ebola oli peräisin siellä elävistä lepakoista. Verkoilla pyydystettyjen yksilöiden verestä ja syljestä ei kuitenkaan löytynyt tukea oletukselle.

Saksalaisen virustutkijan Fabian Leendertzin tie vei guinealaiseen syrjäkylään, jossa ebolaepidemian ensimmäinen uhri oli ehkä saanut tartunnan lepakosta.

© Bredow/RKI

Tutkijat saivat kymmenen päivää myöhemmin kuuman vihjeen ebolan alkuperästä ja lähtivät selvittämään sen paikkansapitävyyttä Meliandoun kylään, joka sijaitsi kuuden tunnin ajomatkan päässä. Paikkakuntalaiset kertoivat, että kaksi kuukautta aikaisemmin kylässä oli sairastunut kaksivuotias Emile Ouamouno -niminen poika sen jälkeen, kun hän oli hätistänyt ontossa puussa eläviä ”lemulepakoita”. Poika tartutti sairauden sisareensa ja äitiinsä – ja kaikki menehtyivät.

Pahanhajuisten lepakoiden pesä oli jo poltettu. Siksi Leendertz ei päässyt ottamaan näytteitä niistä yksilöistä, joiden kanssa Emile oli ollut tekemisissä, mutta tuhka-analyysin mukaan lepakot olivat afrikanhännäköitä. Niiden tiedettiin voivan kantaa ebolavirusta sairastumatta. Meliandoun afrikanhännäköistä ei kuitenkaan löytynyt pienintäkään merkkiä tartunnasta. Emilen veri olisi paljastanut totuuden, mutta näytteitä ei ollut. 

Tutkimusryhmä ei siis saanut varmuutta siitä, että lepakot olivat tartuttaneet Emileen ebolaviruksen. Monet seikat viittasivat kuitenkin siihen, että kaikkien aikojen pahin ebolaepidemia lähti liikkeelle Meliandoussa seisoa tököttäneen onton puun juurelta.

Meliandoun kylän lapset kiipeilevät samanlaisessa puussa kuin se, jossa elävistä lepakoista kaksivuotias poika sai ehkä ebolatartunnan.

© PETE MULLER/National Geographic Creative

Asutus leviää vaaravyöhykkeille

Kasvukeskukset tarvitsevat lisää asuinalueita sitä mukaa kuin väkiluku kasvaa. Kun kaupunkeja ympäröivälle maaseudulle rakennetaan taloja ja teitä sekä perustetaan uusia viljelmiä, joudutaan monesti tekemisiin luonnonvaraisten eläinten kanssa. Muun muassa Sierra Leonessa ja Liberiassa yhä useammat ihmiset asuvat seuduilla, joilla elää lepakoita, jyrsijöitä ja apinoita. Lisäksi joissakin Länsi-Afrikan maissa syödään mahdollisiksi viruksenkantajiksi tiedettyjä eläimiä. 

Jos metsästäjät joutuvat kosketuksiin viruksia sisältävien ruumiinnesteiden kanssa, on olemassa vaara, että he saavat tartunnan. Lontoon eläintieteelliseen seuraan kuuluvan biologin Kate Jonesin mukaan 60 prosenttia uusista tartuntataudeista on zoonooseja eli sairauksia, joiden aiheuttaja siirtyy eläimistä ihmisiin tai päinvastoin.

SUKELLA ELIMISTÖN SALOIHIN, tilaa Tieteen Kuvalehti

Liikakansoitus lisää tartuntatauteja

Enemmän tauteja

© The Royal Society

Vuoden 1980 jälkeen viruksista johtuvien sairaustapausten määrä on nelinkertaistunut ja myös virussairauksien kirjo on kasvanut. 219 maassa on esiintynyt 215 erilaisen viruksen aiheuttamia tartuntatautiaaltoja kaikkiaan 12 102. Taudeista 65 prosenttia on eläimistä ihmisiin tarttuvia eli zoonooseja. Virusepidemioiden riskiä kasvattavat kaupungistumiseen ja väestönkasvuun liittyvä asukastiheyden suureneminen ja ihmisten liikkuminen.

Enemmän eläinviruksia

© The Royal Society

Jos sellaiset epidemiat kuin ebola halutaan saada tukahtumaan alkuunsa, tartuntalähde pitää paikantaa ja tartunnankantajat tulee joko tuhota tai ottaa valvontaan, jotta ne eivät pääse tekemisiin ihmisten kanssa. Siksi CEPI seuraa muun muassa Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusten (CDC) kanssa suuren epidemiariskin alueiden tilannetta analysoimalla esimerkiksi lepakoiden verinäytteitä.

CDC hallinnoi kymmentä eri puolilla maailmaa toimivaa keskusta, jotka valvovat tiettyjä vaarallisia viruksia. Kahden viime vuoden aikana virustutkijat ovat analysoineet yli 750:tä tautiaaltoa päästäkseen myös seuraavan mahdollisen tappajan jäljille. Jos he löytävät merkkejä ebolasta, mersistä, nipahista tai jostakin muusta vaarallisesta viruksesta, he raportoivat viranomaisille, jotta nämä voivat heti ryhtyä varotoimiin.

Rokotetta testataan ihmisillä

Ebola-alueiden asukkaat saivat hyviä uutisia kesäkuussa 2015, kun norjalainen virustutkija John-Arne Røttingen kävi Bonfén kylässä Guineassa. Hän oli alkanut keväällä johtaa kansainvälistä tutkimusta, jossa testataan rVSV-ZEBOV-ebolarokotetta yli 4 000  ihmisellä. Kyseessä on niin sanottu kehärokotus, jonka ideana on rokottaa ebolatartunnan saaneiden läheiset epidemian kuriin saamiseksi.

Røttingen halusi itse nähdä, lunastiko strategia odotukset. Bonfélla tulee aina olemaan erityinen paikka hänen sydämessään, sillä siellä lääkärit pistivät ensimmäisen rokoteannoksen nelivuotiaan ebolatartunnan saaneen tytön käsivarteen estääkseen hänen omaisiaan sairastumasta. 

Kun John-Arne Røttingen kierteli kylässä, hän pääsi tutustumaan tyttöön. Rokotetutkija kyykistyi ebolasta tervehtyneen lapsen viereen, jotta heistä saatiin yhteiskuva. Røttingen totesi mielissään, että virus ei tarttunut tytöstä muihin kyläläisiin eikä kukaan rokotetuista sairastunut ebolaan. Tutkimustulos on vasta alustava, mutta monet seikat viittaavat siihen, että käyttöön saadaan erittäin tehokas rokote.

Norjalainen rokotetutkija John-Arne Røttingen tervehti ebolatartunnan saanutta pikkutyttöä. Uusi rokote esti virusta leviämästä kylässä.

© B. Nilsson/Norwegian Institute of Public Health

Seuraava pandemia voi tappaa 30 miljoonaa

Uusien rokotteiden hyväksymisessä voi mennä jopa kymmenen vuotta. Ebolarokotteen kohdalla viranomaiset puolsivat tavallista nopeampaa menettelyä akuutin kriisin takia. Käyttöönottoa ei kuitenkaan jouduta vain tutkimusaineiston kiireellinen käsittely. 

Moni muukin seikka vaikuttaa asiaan – kuten ebolarokotteen tapaus osoittaa. Jo vuonna 1999 kanadalaisen lääkärin Heinz Feldmannin kehittämää rokotetta testattiin hiirillä, mutta potilaskokeita ei päästy aloittamaan puuttuvan rahoituksen vuoksi. Keksintö makasikin unohdettuna laboratorion varastossa melkein 15 vuotta.

Bill Gates ja CEPI yrittävät pitää huolta siitä, että samaa virhettä ei tehdä toista kertaa. CEPI pyrkii edistämään uusien rokotteiden kehitystyötä ja nopeuttamaan niiden käyttöönottoa. Tavoitteena on puristaa hyväksymis-, valmistus- ja jakeluaika alle kolmeen kuukauteen. 

CEPIn yhteistyökumppaneihin kuuluva lääkeyhtiö Merck on ostanut rVSV-ZEBOVin oikeudet. Parhaillaan suoritettavien viimeisten testien jälkeen rokote käy läpi hyväksymismenettelyn. 

Rokote perustuu muunnettuun kavio- ja sorkkaeläinten virukseen, joka on ihmisille vaaraton. Tietyt ebolaviruksen geenit, jotka ohjaavat sille ominaisten pintaproteiinien tuotantoa, siirretään vaarattomaan virukseen, joka sitten ruiskutetaan ihmiseen, jotta se tarttuu hänen soluihinsa. Ne alkavat valmistaa viruksia, jotka muistuttavat ulkoisesti ebolavirusta ja saavat immuunijärjestelmän aktivoitumaan. Kun oikea taudinaiheuttaja tarttuu, elimistö osaa hyökätä sitä vastaan.

Kyseessä on uudenlainen rna-rokote. CEPI odottaa tältä uudelta tekniikalta paljon epidemioiden vastaisessa taistelussa. Rna-rokotteita voidaan valmistaa paljon perinteisiä nopeammin – jopa muutamassa päivässä. Tästä on etua, koska virukset muuntuvat jatkuvasti.

Joulukuussa 2016 epidemiologi Mark Woolhouse skotlantilaisesta Edinburghin yliopistosta esitti luettelon niistä viruksista, jotka todennäköisimmin aiheuttavat vakavia epidemioita. Niitä on 37. CEPI keskittyy kuitenkin vain kolmeen taudinaiheuttajaan, joihin asiantuntija-arvioiden mukaan liittyy suuri epidemiariski. Niitä ovat Lähi-idän hengitystieoireyhtymä (mers), nipah-infektio ja lassakuume. Näistä kolmesta tähän mennessä eniten tartuntoja on aiheuttanut lassa.

Lassakuumeella on paljon yhteistä ebolan kanssa. Verenvuotokuumeeseen sairastuu joka vuosi 100 000– 300 000 ihmistä, joista viitisen tuhatta kuolee. Tilastot rumentuvat huomattavasti, jos virus muuntuu ja alkaa esimerkiksi tarttua ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Espanjantautina tunnettu influenssa aiheutti nykyajan pahimman pandemian vuosina 1918–1920 siksi, että pitkään melko harmittomana kiertänyt virus muuntui vaarallisemmaksi. Kun sen tarttuvuus parani, kuolleisuus kasvoi etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. Lähes miljardista tartunnan saaneesta 50 miljoonaa kuoli. 

CEPIn mukaan on hyvin todennäköistä, että seuraavien 10–15 vuoden aikana ilmaantuu pisaratartuntana leviävä virus, joka voi aiheuttaa pandemian. Jos ihmiskunta ei varaudu kunnolla sen varalle, on mahdollista, että peräti 30 miljoonaa ihmistä menehtyy.

SUKELLA ELIMISTÖN SALOIHIN, tilaa Tieteen Kuvalehti

Vuosien 2009-2010 niin sanottu sikainfluenssaepidemia osoittaa, miten nopeasti uusi virus voi levitä. H1N1-virusepidemia puhkesi Meksikossa maaliskuussa 2009 ja virus levisi muutamassa kuukaudessa lähes kaikkialle maailmaan.

Naarmu sormessa voi johtaa epidemiaan

”Haluan koko maailman tietävän, että ebola ei ole kaiken loppu ja että sairaus on voitettavissa.”

Sairaanhoitaja Rebecca Johnson esiintyi Maailman terveysjärjestön WHO:n kokouksessa Genevessä Sveitsissä 25. tammikuuta 2015. Vain kolme kuukautta aikaisemmin hän oli taistellut elämästä ja kuolemasta ter veys aseman eristyshuoneessa Freetownissa Sierra Leonessa. Kokouksessa hän pääsi kertomaan tarinansa.

Rebecca Johnsonia hoidettiin sairaalassa kuukauden päivät. Toipumisensa jälkeen hän alkoi auttaa muita ebolan sairastaneita muun muassa psyykkisissä ja so siaalisissa ongelmissa. Ennakkoluulojen ja perusteettomien pelkojen vuoksi monet sierraleonelaiset hyljeksivät eloon jääneitä tai haluavat jopa eristää heidät.

Myös Guineassa ebolaepidemian puhkeamispaikalla Meliandoun kylässä elämä on vasta palaamassa entisiin uomiinsa, vaikka WHO julisti Länsi-Afrikan ebolaepidemian päättyneeksi jo tammikuussa 2016. Muun muassa maataloudessa otettiin niin paljon takapakkia, että alue kärsii jatkuvasta elintarvikepulasta.

Vaikka virusta levittäviä eläimiä valvotaan ja tehokas rokote on näköpiirissä, uuden epidemian vaara on yhä olemassa. Tartuntatien voi avata vaikka pieni haava sormessa, johon joutuu eläimen verta tai sylkeä.

Lähde mukaan taisteluun

Seuraa tutkijoiden taistelua aikaa vastaan, kun he yrittävät kaikin voimin saada tappavat taudit kuriin. Jokaisessa Tieteen Kuvalehden numerossa pääset lääketieteen etulinjaan, missä voit seurata taistelua lähietäisyydeltä. Tee tilaus nyt, niin saat meiltä upean tarjouksen. Siihen sisältyy:

  • Käyttöoikeus kaikkien lehtiemme digijulkaisuihin, tarjolla on mm. National Geographic, Historia ja Tee Itse
  • Tyylikkäät langattomat Vinyl Tech -kuulokkeet
  • Kaksi numeroa Tieteen Kuvalehteä

Saat koko paketin vain 8,90 eurolla – säästät 61 euroa.

Pääkaupungissa Soulissa desinfioitiin teatteri savulla, kun Etelä-Koreassa alkoi esiintyä mersiä vuonna 2015.

© JUNG YEON-JE/Scanpix

3 virusta voi muuttua tappajiksi

CEPIn ( Coalition for Epidemic reparedness Innovations) tavoitteena on ehkäistä pandemioita rokotteilla. Se keskittyy kolmeen virukseen, jotka voivat muuntua niin, että ne sekä tarttuvat että tappavat tehokkaasti.

Lassakuume: Rotat levittävät ebolan sukulaista

  • Lassakuume on ebolan tavoin verenvuotokuume. Ensimmäiset tapaukset todettiin nigerialaisessa Lassan kaupungissa vuonna 1969.
  • Tartunta: Viruksen isäntä on rotta. Ihminen saa tartunnan rotan eritteistä ja niiden saastuttamista elintarvikkeista.
  • Oireet: Kuume, vatsakipu, oksentelu, ripuli, kurkkukipu ja yskä. Vakavissa tapauksissa esiintyy verenvuotoa.
  • Joka vuosi 5 000 kuolee tautiin.

Mers: Virus aiheuttaa hengitystieinfektion

  • Middle East respiratory syndrome on suomeksi Lähi-idän hengitystieoireyhtymä. Sitä esiintyi ensimmäisenä Saudi-Arabiassa 2012.
  • Tartunta: Viruksen isäntä lienee lepakko ja väli-isäntä kameli. Tartuntatiestä ei ole vielä täyttä varmuutta.
  • Oireet: Kuume, yskä, hengenahdistus ja ripuli. Myöhäisoireita ovat verenmyrkytys ja elinten vajaatoiminta.
  • Kuolleisuus on 35 prosenttia. Virus ei tartu helposti ihmisestä toiseen, mutta tartunta on mahdollinen.

Nipah-virus: Tarttuta saadaan kotieläimltä

  • Malesiasta vuonna 1998 löydetty nipah-virus eli niv tarttuu helposti. Ensimmäiset tartunnat olivat peräisin sioilta, jotka kantoivat virusta.
  • Tartunta: Viruksen isäntä on lepakko ja väliisäntiä sellaiset yleiset kotieläimet kuin sika, hevonen ja koira.
  • Oireet: Kuume, päänsärky, huimaus ja hengitysvaikeudet. Monet sairastuneet ovat menneet koomaan.
  • Jopa 75 prosenttia tartunnansaajista kuolee. Pidetään mahdollisena, että virus tarttuu ihmisestä toiseen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...