Monimuotoisuuden väheneminen tekee haavoittuvaiseksi

Useimmat meistä hyvin ravitun maailman asukkaista ajattelevat melko vähän sitä, mistä ruoka tulee ja miten se kasvatetaan. Työntelemme ostoskärryjä marketin käytävillä tajuamatta sitä, että pursuilevat hyllyt ovat itse asiassa yhä heikommalla pohjalla seisovia kulisseja. Sademet­sien kasvien ja eläinten häviämisestä on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta samaan aikaan tapahtuva ravintokasvien geneettinen eroosio on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Useimmat meistä hyvin ravitun maailman asukkaista ajattelevat melko vähän sitä, mistä ruoka tulee ja miten se kasvatetaan. Työntelemme ostoskärryjä marketin käytävillä tajuamatta sitä, että pursuilevat hyllyt ovat itse asiassa yhä heikommalla pohjalla seisovia kulisseja.

Sademetsien kasvien ja eläinten häviämisestä on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta samaan aikaan tapahtuva ravintokasvien geneettinen eroosio on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle.

Ruokakasvilajikkeita kuolee sukupuuttoon kaikkialla maailmassa nopeaan tahtiin. Arviolta 90 prosenttia Yhdysvaltain historiallisista hedelmä- ja vihanneslajikkeista on kadonnut. 1800-luvulla kasvatetuista 7000 omenalajikkeesta on jäljellä alle sata.

Filippiineillä kukoisti aikoinaan tuhansia riisilajikkeita, mutta nyt siellä kasvatetaan korkeintaan sataa. Kiinasta on kadonnut 90 prosenttia vielä vuosisata sitten viljellyistä vehnälajikkeista. Asiantuntijat arvioivat, että viime vuosisadan aikana on menetetty yli puolet maailman ruokakasvilajikkeista. 8 000 tunnetusta hyötyeläinrodusta puolestaan 1 600 on joko vaarantunut tai jo kuollut sukupuuttoon.

Miksi asia sitten on ongelma? Mikäli jokin tauti tai tuleva ilmastonmuutos tuhoaa yhden niistä harvoista kasveista tai eläimistä, joista olemme tulleet riippuvaisiksi, saatamme tarvita kiireesti jotakin sukupuuttoon päästämäämme lajiketta tai rotua. Erityisen huolestuttavaa on vehnälajikkeiden hupeneminen.

Yksi vehnän vanhimmista vihulaisista, mustaruoste eli Puccinia graminis -sieni, leviää ympäri maapalloa. Vainolaisen nykyinen inkarnaatio on virulentti ja nopeasti muuntuva muoto, jolle on annettu nimi Ug99, koska se tunnistettiin ensimmäisen kerran Ugandassa vuonna 1999. Sieltä se levisi Keniaan, Etiopiaan, Sudaniin ja Jemeniin.

Vuoteen 2007 mennessä se oli hypännyt Persianlahden yli Iraniin. Tutkijat ennustavat, että Ug99 etenee pian Intian ja Pakistanin vilja-aittoihin ja soluttautuu Venäjälle, Kiinaan ja Amerikkaankin vaikka hitusena lentomatkustajan kengässä.

Noin 90 prosenttia maailman vehnästä on neuvotonta Ug99:n edessä. Jos sienitauti pääsisi Yhdysvaltoihin, vaarassa olisi arviolta miljardin dollarin edestä vehnää. Tutkijat ennustavat, että yksin Aasian ja Afrikan välittömässä vaarassa olevan vehnän häviäminen veisi miljardilta ihmiseltä ensisijaisen ravinnonlähteen.

Maailman väkiluvun odotetaan ylittävän seitsemän miljardin rajan tämän vuoden kuluessa. Vuonna 2045 se saattaa olla yhdeksän miljardia. Jotkut asiantuntijat sanovat, että ruuantuotanto pitäisi tuplata, jotta lihan ja maitotuotteiden kasvava kysyntä nousevissa talouksissa voitaisiin kattaa. Kun kuvaan tulevat vielä ilmastonmuutoksen ja Ug99:n kaltaisten nopeasti muuntuvien tautien tuomat haasteet, satoisuuden parantaminen teolliselle maataloudelle ominaista geneettistä verenvähyyttä pahentamatta on käymässä yhä tärkeämmäksi.

Maailma on muuttunut yhä riippuvaisemmaksi teknologiavetoisista yleisratkaisuista, mutta siitä huolimatta paras keino turvata ruokahuolto saattaa olla paikallisesti viljeltyjen historiallisten ruokakasvien säilyttäminen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...