Paikallistieto talteen

Etiopian keskiylängön itäosat olivat aikanaan maailman kasvitieteellisesti monimuotoisimpia seutuja, mutta 1970-luvun lopulla viljelijät kasvattivat siellä enää teffiä ja muutamaa saamaansa satoisaa vehnälajiketta. Nyt alue on tyystin toisenlainen: Paikalliset palkokasvi- ja vehnälajikkeet kukoistavat jälleen. Koska Etiopiaa pidetään yleensä nälänhädälle alttiina maana, tunnin ajomatka Addis Abebasta koilliseen on hämmentävä kokemus. Matkan varrella kasvaa pensasmaista, violettijyväistä durumvehnää, jota kasvatetaan vain Etiopiassa mutta siellä koko maan laajuudelta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Etiopian keskiylängön itäosat olivat aikanaan maailman kasvitieteellisesti monimuotoisimpia seutuja, mutta 1970-luvun lopulla viljelijät kasvattivat siellä enää teffiä ja muutamaa saamaansa satoisaa vehnälajiketta.

Nyt alue on tyystin toisenlainen: Paikalliset palkokasvi- ja vehnälajikkeet kukoistavat jälleen. Koska Etiopiaa pidetään yleensä nälänhädälle alttiina maana, tunnin ajomatka Addis Abebasta koilliseen on hämmentävä kokemus. Matkan varrella kasvaa pensasmaista, violettijyväistä durumvehnää, jota kasvatetaan vain Etiopiassa mutta siellä koko maan laajuudelta.

Pastassa käytettävä durumvehnä on suurelta osin vastustuskykyinen mustaruostetta vastaan. Toisella pellolla kasvaa toista kotoperäistä etiopialaislajiketta nimeltä Setakuri eli ”naisten ylpeys”, josta saa kaikkein makeinta leipää. Tämä lajike kärsii mustaruosteesta vielä vähemmän.

Yksi Etiopian täyskäännöksen tekijöistä on arvostettu kasvigeneetikko Melaku Worede, joka valmistui tohtoriksi Nebraskan yliopistosta vuonna 1972 ja palasi Etiopiaan säilyttämään ja rakentamaan uudelleen maan rikasta biodiversiteettiä.

Worede ja hänen alaisensa Addis Abebassa toimivassa Kasvigenetiikan keskuksessa kouluttivat uuden sukupolven kasvinjalostajia ja perinnöllisyystieteilijöitä ja alkoivat kerätä ja varastoida alkuperäiskasveja, niin kutsuttuja maatiaislajikkeita, kaikkialta maasta. Vuonna 1989 Worede käynnisti Seeds of Survival -ohjelman, paikallisten viljelijöiden käyttämiä siemeniä säilyttävän ja jakelevan siemenpankkien verkoston.

Worede on toiveikas sen suhteen, että uudet ruuantuotannon lisäämiseen tähtäävät hankkeet eivät päädy toistamaan menneisyydessä tehtyjä virheitä. Paikallisia viljelijöitä halutaan saada mukaan päätöksentekoon.

”Tätä suunnittelevat ihmiset ovat tietoisia siitä, että ensimmäinen vihreä vallankumous epäonnistui pitkällä aikavälillä. Mukana on joitakin fiksuja ideoita”, Worede sanoo. ”Niissä painotetaan silti edelleen liian harvoja lajikkeita. Entä muut lajikkeet? Ne menetetään. Usko pois, minä en vastusta tieteellistä tutkimusta. Miksi vastustaisin? Minäkin olen tutkija. Asiat on kuitenkin asetettava oikeaan yhteyteen. Tiede on yhdistettävä paikallisten viljelijöiden tietämykseen.”

Worede uskoo, että alueen monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää paitsi siemenpankeissa myös ruohonjuuritasolla ja yhteistyössä paikallisten viljelijöiden kanssa. Vaikka satoisuus on tietenkin viljelijöille tärkeää, vielä tärkeämpää on suojautuminen nälänhädältä hajauttamalla riskejä useammalle kasvilajille, kasvukaudelle ja kasvupaikalle. Jos yksi laji joutuu taudin kouriin, yksi sato nuutuu kuivuuteen tai yksi palsta jää tulvan alle, jäljelle jää vielä vaihtoehtoja.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...