Viiden sekunnin sääntö: pitääkö se paikkansa?

Voiko lattialle pudonnutta ruokaa syödä? Tuoreen tutkimuksen mukaan ei ole terveydelle vaarallista syödä ruokaa, joka on vain käväissyt lattialla… vai onko sittenkin?

torstai 20. maaliskuuta 2014 teksti Sarah Whitman-Salkin - daily news

Taas kävi hassusti – voileipä putosi lattialle. Nostat sen äkkiä ja puhallat siitä pois pölyn ja tappavat bakteerit – tai ainakin luulet niin. Avaat suusi haukataksesi palan voileivästä, sillä sinullahan on ”viiden sekunnin sääntö” puolellasi: pudonneet elintarvikkeet voi syödä ilman terveysriskiä, jos ne ovat olleet lattialla korkeintaan viisi sekuntia.

Kannattaako pudonnutta voileipää sittenkään haukata? Onko leipä tai perunalastu tai keksi, jonka juuri olet pelastanut lattialta, turvallista syötävää vai onko se bakteerien saastuttamaa? Tiede sanoo, että… ehkä.

Brittiläisen Birminghamissa toimivan Astonin yliopiston tutkijat väittävät, että viiden sekunnin sääntö todellakin pitää paikkansa. Toisaalta taas vuonna 2007 tehdyssä yhdysvaltalaisen Clemsonin yliopiston tutkimuksessa väitettiin, että ei ole olemassa mitään turvallista aikarajaa. Tuloksen mukaan pitäisi noudattaa ”nollan sekunnin sääntöä”.

Merkillisintä asiassa on se, että Astonin ja Clemsonin yliopistot käyttivät lähes samoja tutkimusmenetelmiä ja saivat samat tulokset – mutta tekivät niistä aivan erilaiset johtopäätökset. Onko viiden sekunnin sääntöön sitten luottamista vai ei?

Tiede: Kaikki riippuu bakteereista

Kun ruokaa putoaa lattialle, siihen voi tarttua mikä tahansa lattialla elävä bakteeri. Jos siis syö esimerkiksi pudottamansa leivän, syö samalla mahdolliset bakteerit, joihin leipä on ollut kosketuksissa. Molemmissa tutkimuksissa tutkijat pyrkivät selvittämään, kuinka pitkän aikaa lattialla elävät bakteerit tarvitsevat tarttuakseen ruokatavaroihin. Tutkimuksia tehtiin kolmella erilaisella lattiapinnalla, jotka olivat klinkkeri, laminaatti tai puu ja kokolattiamatto. Astonin tutkimuksessa käytettiin Escherichia coli- ja Staphylococcus aureus -bakteereja, kun taas Clemson kokeili Salmonella typhimurium -bakteeria. Clemsonissa tehtiin kokeita vain mortadella-makkaralla ja leivällä, kun taas Astonissa testattiin monia erilaisia elintarvikkeita, joissa on erilainen kosteustaso – kuivasta paahtoleivästä tahmeaan tikkukaramelliin.

Tutkimusten tuloksissa oli monta yhtäläistä kohtaa. Kun ruokatavarat joutuvat kosketuksiin saastuneen pinnan kanssa, bakteerit siirtyvät ruokaan saman tien. Klinkkeri, puu ja laminaatti siirtävät paljon enemmän bakteereja kuin maton peittämät pinnat. Astonin tutkimus paljasti, kuten saatettiin odottaakin, että kosteat ruokatavarat (keitetty pasta tai tahmea tikkari) vetivät puoleensa enemmän bakteereja kuin kuivat (keksi tai paljas leipäviipale).

No päteekö se sääntö sitten?

”Näyttää siltä, että professori Hilton [joka johti Astonin tutkimusta] tukee meidän tuloksiamme”, sanoo Paul Dawson, Clemsonin yliopiston elintarvike-, ravitsemus- ja pakkausalan professori, joka johti vuonna 2007 tehtyä tutkimusta. Ja Anthony Hilton Astonin yliopistosta on samaa mieltä: ”Tuloksemme tukevat professori Dawsonin tuloksia”, hän sanoo, ”siltä osin, että bakteerit siirtyvät välittömästi kosketuksessa.” ”Mutta”, Hilton lisää, ”niiden siirtymisteho on hyvin alhainen... siksi viiden sekunnin sääntö.”

Professorit ovat kuitenkin eri mieltä saastumisen tasosta. Anthony Hiltonin tulkinnan mukaan ”välitön siirtyminen ei ole riittävä [pilaamaan ruokaa]. Tutkimuksessamme vain miljoonasosa lattian bakteerikannasta siirtyi kuivaan ruokaan, kun taas kosteaan ruokaan bakteereja siirtyi noin 20 kertaa niin paljon. Lisäksi on selkeitä todisteita siitä, että kosteisiin ruokatavaroihin tarttuu tutkituilla lattiapinnoilla vähemmän bakteereja, jos ruoka nostetaan nopeasti pois lattialta.”

Paul Dawson ei ole samaa mieltä. ”Riippumatta pinnasta ja kosketusajan pituudesta”, hän sanoo, ”ruokaan siirtyi niin paljon bakteereja, että ne voitiin havaita ja ne voivat sairastuttaa jonkun.”

Söisivätkö tutkijat itse pudonnutta ruokaa?

Ei ole yllätys, että professorit Paul Dawson ja Anthony Hilton käyttäytyisivät eri tavoin suhteessa viiden sekunnin sääntöön. ”Vertaan lattialle pudonneen ruoan syömistä ilman turvavyötä ajamiseen”, sanoo Paul Dawson. ”Joku voi ajaa koko elämänsä ajan ilman turvavyötä joutumatta koskaan onnettomuuteen ja satuttamatta itseään. Joku voi myös syödä lattialle pudonnutta ruokaa koko ikänsä sairastumatta kertaakaan. Jos kuitenkin ensin mainitussa tapauksessa joutuu vakavaan onnettomuuteen, todennäköisesti loukkaantuu pahoin. Jos jälkimmäisessä tapauksessa ruoka on pudonnut pinnalle, jossa on paljon taudinaiheuttajabakteereja, sen syöjä todennäköisesti sairastuu.”

”Minä pidän kiinni ’nollan sekunnin säännöstä’”, Dawson sanoo. ”Jos pudotan jotain lattialle, en näe mitään syytä syödä sitä, vaikka se todennäköisesti ei olisikaan terveydelle vaarallista.”

Anthony Hilton edustaa luonnollisesti päinvastaista käsitystä: ”Minulla on kolme pientä poikaa, jotka ovat tottuneet pudottelemaan voileipiä lattialle ja poimimaan ne jälleen syötäväksi”, hän sanoo. ”Kodissani, jonka tiedän olevan huolellisesti siivottu, on äärimmäisen alhainen riski saada voileipäänsä jotakin vaarallista.” Hän kuitenkin lisää, että ”ruoan pudottaminen jalkakäytävälle on aivan eri asia”.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...