Valaiden reitillä

Kun seurailimme sinivalaiden vaellusreittiä etelän suuntaan, olimme vuorotellen valasvahdissa keulasillalla etsien puhalluksia horisontista. Valaat 5801 ja 23043 olivat satelliitin mukaan jo saapuneet kupolille, ja valas 5670 oli lähestymässä. Tutkijoita kiinnosti erityisesti valas 23043, koska he tiesivät sen naaraspuoliseksi ja koska se oli saapunut paikalle aikaisin, kuten odottavan äidin voi olettaa tekevän. Valkoinen sinivalas, numero 4172, mikäli se oli tulossa kupolin luo tänä vuonna, oli ryhmän mukana matkalla kohti etelää. Tyynimeri on kuitenkin laaja, emmekä nähneet pihaustakaan.

Silloin tällöin, öin ja päivin, laiva vaihtoi vapaalle ja tutkijat laskivat veteen välineitään: CTD-sensorin, kaikuluotaimen ja hydrofonin. CTD-sensori tallensi sähkönjohtavuutta (yhtä suolaisuuden mittareista), lämpötilaa ja veden syvyyttä. Kaikuluotain etsi krillikeskittymiä, joista sinivalaat ovat lähes täysin riippuvaisia.

”Teemme kontrollihavaintoja matkan varrella”, Mate selitti. ”Jos krilliä ei ole, jatkavatko valaat matkaa? Jos krillikeskittymät ovat suuria, jäävätkö valaat alueelle? Etsimme ulostetta. Yritämme kaapia sen ylös ja havaita, syövätkö valaat. Haistelemme myös valaiden hengitystä, sillä se haisee pahemmalle, jos ne ovat syöneet. Minusta se ei kuitenkaan ole epämiellyttävä haju – ei ainakaan verrattuna harmaavalaan hengitykseen, joka haisee todella pahalle – mutta sinivalaan henkäys voi olla voimakas.”

Hydrofonilla oli tarkoitus havaita sinivalaiden ääntelyä. Sinivalasuroksen yksinkertainen laulu – A-huudon jyskyttävä, kovaääninen, syvä basso, jota seuraa jatkuvampi B-huuto – on merten mahtavin laulu, joka voi teoriassa kantautua yli puolen valtamerialtaan. Suuret hetulavalaat kulkevat kuitenkin usein vaitonaisina. Muutamaa epäilyttävää laulunpätkää lukuun ottamatta emme kuulleet yhtikäs mitään.

• Edellinen Sivu 4 / 7 Seuraava