Lumoava viirupöllö

Sven Začek oli hirvimetsällä Virossa, kun hän huomasi joutuneensa itse toisen olennon, viirupöllön, tähtäimeen. Hän katsoi linnun tummiin silmiin ja pehmeäreunaiseen, sydämen muotoiseen naamaan. Začek oli myyty mies.

Hän palasi pian metsään valmiina toisenlaisiin laukauksiin. Hän veti huppunsa visusti päähän, koska pelkäsi pöllöjen iskevän maineensa mukaisesti kiinni tunkeilijan kalloon. Seuraava hänen kohtaamansa naaras pysytteli kuitenkin etäällä ja perääntyi hänen etenemisensä tahtiin. Kaksi kuukautta jatkuneiden hiljaisten tuijotuskilpailujen jälkeen pöllö uskaltautui syöksymään myyrän kimppuun aivan Začekin kameran edessä. ”Se oli käännekohta”, Začek sanoo.

Virolainen pöllörouva antoi Začekin tallentaa perhe-elämänsä draamaa yli kolmen vuoden ajan. Lemmensuhteiden solmintaa. Jyrsijöiden ahmintaa. Piiskuttavia ja aikuisuuteen vaappuvia poikasia. Vuonna 2010 tuo viirupöllö kuitenkin katosi. Začek syyttää siitä lähialueella tehtyjä metsähakkuita, joissa on hävitetty viirupöllöjen pesinään käyttämiä onttoja lahopuita.

Euroopassa elää muutama sata tuhatta viirupöllöä, Pohjois-Aasiassa miljoonia. Začek tietää löytävänsä uusia pöllöjä, mutta tuskin yhtään kadonneen rouvan veroista.