Vanhat korttelit katoavat

Jin Qijing teeskentelee ettei näe rottaa, joka juoksee putken yli keskellä hänen huonettaan. Päivällinen on pöydässä – makea ja rasvaa tirisevä porsaspata, shanghailaisten suosikkiruoka hongshao rou – eikä elegantti, uljasta harmaata nutturaa kantava 91-vuotias rouva halua pilata perheen ruokahetkeä.

Kenenkään ei tarvitse kertoa Jinille, että olosuhteet hänen perinteisessä shanghailaisessa lilong-kotikorttelissaan ovat heikommat kuin silloin, kun hän muutti tänne teini-ikäisenä vuonna 1937. Silloin hänen lilonginsa, yksi tuhansista kapeiden eurooppalaismallisten teiden varsille rakennetuista kiinalaisten sisäpihatalojen kortteleista, oli nimensä veroinen: Baoxing Cun, ”aarteiden ja vaurauden kylä”. Kussakin talossa eli yksi perhe, ja monilla oli lisäksi palvelusväkeä ja omat rikšakuskinsa.

Nyt Jinin kaksikerroksiseen kotitaloon on ahtautunut kahdeksan perhettä, yksi kuhunkin huoneeseen. Viemäröintiä talossa ei ole. Jinin keittiö koostuu omatekoiselle parvekekyhäelmälle nostetusta sähköliedestä. Jin kuitenkin kieltäytyi, kun lapsenlapsi tarjosi hänelle ja hänen miehelleen nykyaikaista asuntoa lähiöstä. ”Mistä muualta voisin muka löytää tällaista yhteisöllisyyttä?” Jin kysyy.

Shanghain vanhat korttelit ovat katoamassa. Vuonna 1949 ainakin kolme neljäsosaa shanghailaisista asui lilongeissa; nykyisin vain murto-osa. Kaksi naapurikorttelia on purettu, mutta Baoxing Cunin kapeat kujat henkivät yhä yhteishenkeä, joka teki lilongeista shanghailaisen kulttuurin kehtoja. Kun Jin aamulla palaa torilta, hän ohittaa kojun, jossa myydään makeita, porsaanlihalla täytettyjä aamiaissämpylöitä (shengjian bao). Hän juttelee naapurilleen, joka ripustaa pyykkiä yhdelle kujan lukuisista tangoista, taustalla joku kastelee kasveja pyjamissaan. ”Kotona ollaan!” Jin huutaa kavutessaan huoneeseensa. Naapurit kurkkaavat huoneistaan hämärään portaikkoon ja tervehtivät Jiniä.

Iltapäivisin Jin ja hänen vanhimmat ystävänsä kokoontuvat kujalle istuskelemaan puisille jakkaroille kuten ovat tehneet vuosikymmenien ajan. Koska sisätilat ovat kortilla, lilongien elämä levittäytyy ulos ja muuttaa kujat yhteisiksi olohuoneiksi. Kun naiset rupattelevat Shanghain murteella, naapureita seisahtuu kuuntelemaan, nauramaan ja kommentoimaan: mies huonosti istuvassa harmaassa puvussa, pyöräänsä taluttava kauppias, tärkeän oloinen, korttelivahtirintamerkkiä kantava nainen.

Rouvien juttuja synkistävät tänään huhut. ”Jatkuvasti kuulee, että me olemme seuraavana purkulistalla”, Jin sanoo. Monien shanghailaisten silmissä vuosikymmenten rappio ja liikakansoitus ovat tehneet lilongien intiimiydestä ahdistavaa. Jin kuitenkin pelkää, että Baoxing Cunin purkaminen ajaisi hänen ystävänsä hajalleen kaukaisiin lähiöihin. ”Kuka tietää, paljonko meillä on aikaa jäljellä?” hän kysyy.

Shanghai on pitänyt vanhasta arkkitehtuuristaan parempaa huolta kuin useimmat muut Kiinan kaupungit. Satoja kommunistikautta edeltäviä kartanoita ja pankkirakennuksia on säästetty purkutuomiolta. Suojelukohteiden luet­telossa on kuitenkin vain muutama lilong. Tongji-yliopiston kaupunkisuunnittelun professori Ruan Yisan on käynnistämässä kampanjaa näiden Shanghain vanhan kulttuurin elävien museoiden säilyttämiseksi. ”Hallinnon pitäisi hävittää köyhyys, ei historiaa”, hän sanoo. ”Ihmisten elämänlaadun parantamisessa ei ole mitään pahaa, mutta ei meidän silti pitäisi heittää perintöämme pois kuin vanhaa kenkäparia.”

Vähän aikaa sitten valtion työporukka käväisi sipaisemassa Baoxing Cunin pintoihin vaa­leaa maalia, mutta tällaiset Potemkinin kulissit eivät juuri auta peittämään korttelin kurjaa kuntoa. Jin on kuitenkin hyvillään siitä tiedosta, että Baoxing Cun saa olla rauhassa ainakin maailmannäyttelyn 2010 yli.

Virran mukana kulkeminen ei ole koskaan sopinut Zhang Xinin pirtaan. Shanghailaisessa lilongissa kulttuurivallankumouksen aikaan syntynyt 42-vuotias käsitetaiteilija sävähdyttää yleisöä kernaasti kuvilla, joissa kiinalaiset intellektuaalit ovat häkkilintuja, sekä purevilla kritiikeillä kotikaupungistaan. ”Kolonialismin aika vaikutti psyykeemme”, hän sanoo. ”Esitämme olevamme ylpeitä siitä, että meidät katsottiin valloittamisen arvoisiksi.” Osa ystävistä yllättyikin, kun Zhang liittyi esikaupunkialueille rynnivään massaan. Miljoonittain shanghailaisia on muuttanut kaupungin keskustasta pois 15 viime vuoden aikana. Zhangin perhe asuu kolmen makuuhuoneen asunnossa keskellä tor­nitaloja, joiden pihamailta löytyy huolella kynittyjä nurmikoita ja perheen seitsenvuotiaalle tyttärelle Jiazhenille sopiva leikkikenttä.

• Edellinen Sivu 3 / 4 Seuraava