Vesi kautta aikojen

Vetten jumalat ovat muillakin tavoin säädelleet ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Grönlannin ja Kanadan inuittien keskuudessa Meren äiti – tai Merinainen – vaikutti suuresti ihmisten ja heidän saalistamiensa eläinten väliseen tasapainoon. Hän asui meren pohjassa, ja jos eläimiä ei kohdeltu asiaankuuluvalla kunnioituksella, Merinaisen hiukset sotkeutuivat ihmiskunnan synteihin. Myös hänen talonsa käytävä, joka palveli merenelävien synnytyskanavana, saastui, ja meri alkoi virrata talon sisään. Jos näin pääsi käymään, oli shamaanin (angakokke) tehtävä henkinen matka syvyyksiin. Kun shamaani oli kamppailut henkensä uhalla Merinaisen kanssa ja onnistunut kampaamaan pahat takut pois hiuksista, virta puhdistui ja alkoi virrata taas ulos. Näin tie oli jälleen selvä merieläinten syntymälle ja merielämän elpymiselle.

Rautakauden aikaan Tanskassa ja muuallakin Pohjois-Euroopassa soita pidettiin ihmisten ja jumalten maailmojen välisenä porttina. Ihmiset antoivat jumalille uhreja laskemalla lahjoja soiden vesiin. Jumalille annettiin esimerkiksi teurastettuja eläimiä, vaatteita, kenkiä, koruja, työkaluja ja savisia ruokaruukkuja. Uhrilahjoilla haluttiin luultavasti varmistaa hyvä ja runsas sato. Suurimpia uhrilahjoja olivat toiset ihmiset, ja soista on löydetty monia hyvin säilyneitä ruumiita, joita on arveltu ihmisuhreiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi niin kutsuttu Tollundin mies, Grauballen mies ja Huldresuon nainen. Kaikissa edellämainituissa on selviä jälkiä hirttämällä, kuristamalla tai kaulan katkaisulla tehdystä rituaalimurhasta. Hengen riistämisen jälkeen uhrit on laskettu suohon arvokkain menoin.

Jokiin, järviin ja lähteisiin on usein liitetty pyhiä ominaisuuuksia. Hinduille Ganges on kaikkein pyhin joki, jota on tuhansien vuosien ajan palvottu Ganga-jumalattarena. Hindut uskovat, että kylpeminen Gangesissa määrättyinä aikoina voi vapauttaa synneistä ja edistää vapautumista kuoleman ja jälleensyntymisen ketjusta. Joen alkulähteillä ja myös sen varressa on lukuisia pyhiinvaelluspaikkoja. Ganges ja Ya­muna kohtaavat Allahabadissa, missä niiden ajatellaan yhtyvän myös maan alla virtaavaan myyttiseen Sarasvatijokeen. Joka 12. vuosi vietettävä Kumbh Mela -festivaali houkuttelee Allahabadiin joukoittain pyhiinvaeltajia. Vuonna 2001 tapahtumaan osallistui arvioiden mukaan 70 miljoonaa rituaalikylpijää. Hindujen pyhin kaupunki on Varanasi, ja peseytyminen Gan­gesissa juuri sen kohdalla katsotaan erityisen puhdistavaksi. Kuoleminen Varanasissa taas on parasta valmistautumista jälleensyntymään. Joen rannalla on korkeita portaikkoja, ghateja, joilla ruumiita poltetaan, minkä lisäksi väkeä matkustaa niin läheltä kuin kaukaakin sirottelemaan läheistensä tuhkia pyhään Gangesiin.

4 558 metrin korkeudessa sijaitseva Tiibetin Manasarovar on yksi korkeimmalla sijaitsevista makean veden järvistä. Hinduille se on puhtauden tyyssija, ja järven vettä juovan uskotaan puhdistuvan sadan elämän aikana kertyneistä synneistä ja pääsevän taivaaseen Shivan luokse. Buddhalaisille se on myyttinen järvi, jossa Kuningatar Mayan uskotaan puhdistautuneen ennen Buddhan synnyttämistä. Manasarovarjärvi onkin tärkeä kohde eri puolilta Kaakkois-Aa­siaa tuleville pyhiinvaeltajille.

Vuotuisen Loy Krathong -festivaalin aikaan Thaimaassa lasketaan veteen pieniä kynttilä­veneitä (krathong) Buddhalle ja veden jumalattarelle. Pienten alusten välityksellä pyydetään anteeksi kaikkea pahaa, jota joki on saanut kuluneen vuoden aikana kokea. Alukset ovat yleensä noin kämmenen kokoisia ja leivästä tehtyjä, ja ne symboloivat vihasta, pahansuopuudesta ja murjotuksesta luopumista, jotta kaikki voidaan aloittaa taas alusta puhtaalta pöydältä. Jotkut osallistujat leikkaavat hiuksistaan ja kynsistään osia, jotka he asettavat krathongin päälle symboloimaan pahoista puolista irtautumista. Monet uskovat krathongien tuovan onnea.

Pyhien lähteiden luo tehdään pyhiinvaelluksia myös Euroopassa. Ranskan Pyreneiden kupeessa sijaitsevaan Lourdesiin matkaa joka vuosi yli viisi miljoonaa pyhiinvaeltajaa, ja kaupunki ylpeileekin heti Pariisin jälkeen maan suurimmalla hotellihuonemäärällä. Lourdesin lähteen tarina alkaa vuodesta 1858, jolloin tyttö nimeltä Bernadette Soubirous näki ilmestyksiä Neitsyt Mariasta Massabiellen luolassa. Bernadetten mukaan pyhä Neitsyt Maria sai veden pulppuamaan luolan pohjasta. Pian maailmalle alkoi levitä kertomuksia veden aikaansaamista ihmeparantumisista ja Lourdesin maine kasvoi kasvamistaan. Katolinen kirkko on tähän mennessä tunnustanut 66 parantumistapausta ihmeiksi. Tuhansittain sairaita vaeltaa nykyisin lähteelle parantumisen toivossa.

Pyhillä lähteillä oli aikoinaan merkittävä asema myös täällä pohjoisessa, ja väki vaelsi niiden äärelle hakemaan niin parantavaa voimaa kuin synneistä vapautumistakin (pyhiinvaellusmatka oli tavanomainen katumusharjoitus synnintekijälle). Uskonpuhdistuksen jälkeen katumusharjoituksista luovuttiin samoin kuin pyhimyksistäkin – samalla loppuivat myös pyhiinvaellukset. Usko lähteiden elämää pidentävään voimaan jäi kuitenkin elämään. 1800-luvulla tämän uskon pohjalta alettiin perustaa terveyskylpylöitä, joista kuuluisimpia lienevät Tšekin Marienbad, Belgian Spa ja Ranskan Vichy. Savossa puhuttiin jo 1700-luvulla ”ihmevettä pulppuavasta” lähteestä, jonka ympärille Runnin edelleen toimiva kylpylä perustettiin vuonna 1904. Nyt kylpylät elävät taas uutta nousukautta, samoin pullotetut kivennäisvedet, vaikka hanavesi on näillä seuduilla aivan yhtä puhdasta (ellei jopa puhtaampaa). Lähdevedellä on kuitenkin edelleen erityisen hyvää tekevän aineen maine.

Vesi puhdistaa liasta paitsi vartalomme, myös sielumme, ja näin ollen se on tärkeä aines monissa puhdistautumisrituaaleissa. Kristillisessä kirkossa kaste on rituaali, jossa kastettavan synnit ”pestään” pois ja hänet otetaan osaksi kristillistä yhteisöä. Kasteen esikuvana on Johannes Kastajan suorittama Jeesuksen kastaminen Jordanjoessa. Jeesus itse puhui kasteen tarpeellisuudesta Jumalan valtakuntaan pääsyssä, mistä syystä kaste on kristityille olennainen askel tiellä pelastukseen. Pohjoismaissa vauvojen päälle pirskoteltiin vettä jo kauan ennen kristinuskon saapumistakin. Odin-kulttiin liittynyt rituaali merkitsi lapsen hyväksymistä suvun ja yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Muslimit pesevät kasvonsa ja kätensä sekä päänsä ja jalkansa aina ennen päivittäisiä rukoushetkiään. ”Puhtaus on puoli uskoa”, sanoi profeetta Muhammad. Ruumiin rituaalipesu ennen kuolinvaatteeseen käärimistä on muslimeille tärkeää, ja sama rituaali on merkittävässä asemassa juutalaisillakin.

Katoliseen kirkkoon astuva kastaa sormensa pyhitettyyn veteen ja tekee ristinmerkin, joka ilmaisee halua sydämen puhtauteen. Ortodoksisen kirkon papit siunaavat kalastajien veneitä pyhällä vedellä 6. tammikuuta – päivänä, jona Jeesuksen kerrotaan tulleen kastetuksi Jordanissa. Vihkivedellä myös torjutaan pimeyden voimia, eikä sitä saa kaataa tavalliseen viemäriin.

Skandinaavisessa mytologiassa jättiläinen nimeltä Mimer vartioi viisauden lähdettä. Se täyttää joka päivä juomasarvensa lähteen vedellä, ottaa huikan ja saa samalla tietoonsa kaiken mitä maailmassa on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Myös alkemistit ja muut mystikot ovat kautta aikojen etsineet salaperäistä nuoruuden lähdettä. Kukin päättäköön itse, uskooko veden tuovan viisautta tai ikuista elämää, pesevän pois syntejä tai parantavan, mutta joka tapauksessa vesi virtaa kuin symboliikan pohjavirtana läpi koko elämämme ja antaa meille lahjoista kaikkein arvokkaimman: itse elämän.

• Edellinen Sivu 2 / 2