Aurinkoa riepotteli 7. kesäkuuta flare- eli roihupurkaus. Itse flare oli vain "kohtuullisen" kokoinen. Viime vuonna avaruusobservatoriot rekisteröivät 70 vastaavaa flarea. Kukin niistä oli voimakkuudeltaan vain noin kymmenesosan "äärimmäisistä" flareista, joita on esiintynyt vain kaksi vuodesta 2007 alkaen. Tässä purkauksessa tutkijoita ällistytti kuitenkin se valtava määrä ainetta, joka sinkoutui ylös, laajeni ja putosi takaisin peittäen noin puolet Auringon pinnasta. Valokuva: SDO/NASA.

Galleria: Viikon avaruuskuvat

Avaruuskuvat tarjoavat tällä kertaa ihailtavaksi muun muassa auringonpurkauksen, vihreänä hohtavat revontulet ja osittaisen auringonpimennyksen.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Avaruuskuvat tarjoavat tällä kertaa ihailtavaksi muun muassa auringonpurkauksen, vihreänä hohtavat revontulet ja osittaisen auringonpimennyksen.

Osittainen auringonpimennys hohti taivaalla Tromssan yllä Pohjois-Norjassa 1. päivänä kesäkuuta. Pimennys näkyi Euroopan ja Aasian pohjoisimmissa osissa, myös alueilla, missä Aurinko ei tähän aikaan vuodesta laske lainkaan. Ajoittain Aurinko näytti horisontin reunan yllä leijuvalta hehkuvalta "hymyltä". "Aiemmin illalla taivaalla oli paljon pilviä, mutta onneksi näkymä Aurinkoon oli erinomainen pimennyksen alkaessa", kertoi kuvaaja Thilo Bubek sähköpostissa.

Kalansilmäobjektiivilla kuvatut vihreät revontulet kaareutuvat luoteiskanadalaisen Yukonin territorion ylle toukokuun alussa. Kuva on otettu puolenyön aikaan, ja siinä näkyy myös tähtiä, jotka kiertävät pohjoista taivaannapaa. Taivaannapa on kohta, jota kaikki tähdet näennäisesti kiertävät, kun niitä tarkkaillaan pohjoiselta pallonpuoliskolta. Valokuva: Yuichi Takasaka, TWAN.

Euroopan avaruusjärjestön 7. kesäkuuta julkaisemassa kuvassa näkyy kevään koitto Marsin etelänavalla. Suurin osa Express Orbiter -luotaimen ottamasta kuvasta esittää eteläistä napajäävaippaa ja joitakin hajanaisia jäämuodostelmia. Vasemmalla näkyy tummaa, pölyistä ainetta, joka peittää osan jäävaipasta. Alle 1 000 kilometrin päässä Marsin maantieteellisestä etelänavasta jää on suhteellisen ohutta, vain 500-metristä. Sitä vastoin navalla jää voi olla jopa 3,7 kilometrin paksuista. Valokuva: ESA.

Avaruusteleskooppi Hubble on vanginnut tähän 6. kesäkuuta julkaistuun kuvaan kaksi aaltoilevaa kohdetta, jotka ovat syntyvän tähtisumun osia. Tähtisumu, nebula, on tähtienvälisessä avaruudessa esiintyvä kaasu- tai pölysumu. IRAS 13208-6020 -niminen taivaankappale on muodostunut keskustähden sinkoamasta aineesta. Kuvan esittämä suhteellisen lyhytaikainen aaltoiluilmiö antaa Esan tähtitieteilijöiden mukaan mahdollisuuden tarkkailla tähtisumun kehityksen varhaisvaiheita. Valokuva: ESA/NASA.

Louisianan osavaltion keskiosien läpi virtaavassa Mississippijoen osassa vedenpinnan korkeus vaihtelee, koska ihminen on muuttanut joen virtausta. Kuvassa näkyvät tummanvihreänä alimmat vedenpinnan tasot (noin 26,8 metriä) ja vaaleanvihreänä korkeimmat (noin 28 metriä). 1960-luvulla valmistunut patojen, sulkujen, tulvaporttien ja kanavien verkosto on toistaiseksi estänyt jokea kaartumasta länteen päin, niin kuin se on tehnyt usein aiemmin vuosisatojen kuluessa. Valokuva: Robert Simmon/DEM/NASA.

Mars500-kokeen kuusi osallistujaa poseeraavat vuoden eristyksen jälkeen Euroopan avaruusjärjestön Esan 3. kesäkuuta julkaisemassa kuvassa. Miehet viettivät 365 vuorokautta Moskovan lähellä sijaitsevassa koelaitoksessa, jossa voidaan simuloida jokaista Mars-lennon yksityiskohtaa. Miehitetty Mars-lento kuuluu Esan pitkän aikavälin suunnitelmiin. Simulointialus koostui neljästä suljetusta, keskenään yhteydessä olleesta lieriöstä. Valokuva: ESA.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...