Ranskan edustan Biskajanlahdelle muodostuu alkukeväästä värikkäitä kiemuroita, kun jokien tuomat ruskehtavat sedimentit kohtaavat syvänsinisen meren, kertoo Nasa. Rannikolle kumpuaa keväisin ja kesäisin myös merivettä, joka nostaa mannerjalustan sedimenttejä kohti pintaa. Ravinnepitoinen vesi antaa potkua leväkasvustoille, jotka tuovat kirkkaaseen palettiin vihreitä sävyjä. Kuva: Jeff Schmaltz

Galleria: Viikon avaruuskuvat

Tämän viikon avaruuskuvat esittelevät esimerkiksi revontulia Yläjärven yllä, kosmisen suurennuslasin muodostavia galakseja ja paloitellun kuun.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Tämän viikon avaruuskuvat esittelevät esimerkiksi revontulia Yläjärven yllä, kosmisen suurennuslasin muodostavia galakseja ja paloitellun kuun.

Aurinkotuulen purskaus synnytti viime viikolla vielä Michiganinkin leveysasteilla revontulia, jotka näyttäytyivät Yläjärven rannan Marquettessa tällaisina. ”Näin tänä aamuna uskomattomia revontulia. Värit olivat epätodellisia. En ole nähnyt moista aktiivisuutta aikoihin”, kirjoitti kuvan ottanut Shawn Malone sähköpostissa.

Kuumat kaasukiemurat kohoavat lonkeroiden lailla NGC 3582 -tähtisumusta Chilessä toimivan ESO-observatorion kuvassa. Tähtienvälinen kaasu- ja pölypilvi on tähtiä synnyttävää seutua. Kun massiiviset tähdet elävät nopeasti ja kuolevat nuorina, ne räjähtävät ja lennättävät avaruuteen ainesta, joka todennäköisesti muodosti nämäkin kiemurat. Uudet tähdet säteilevät samaan aikaan UV-säteilyä, joka lämmittää kaasua ja saa tähtisumun hehkumaan. Kuva: Joe DePasquale.

Abell 383 -nimisen galaksiryppään ansiosta onnistuttiin löytämään galaksi, joka muodostui 950 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Varhainen galaksi näkyy yllä heikkona pisteenä kirkkaan galaksikeskuksen yläpuolella. Kaukainen galaksi havaittiin gravitaatiolinssiksi kutsutun ilmiön avulla. Abell 383:n galaksit ovat yhteensä niin massiivisia, että niiden vetovoima toimii kuin suurennuslasi, joka taivuttaa ja voimistaa ryppään takana olevien kohteiden valoa. Kuva: J. Richard ja J.-P. Kneib.

Kraattereiden koristama Saturnuksen kuu Mimas, joka sijaitsee lähellä planeetan renkaita, näyttää tässä kuvassa siltä kuin sitä olisi hipaistu juustohöylällä. Epätavallinen näky johtuu Herschel-kraatterista, 130 kilometriä leveästä iskeytymiskuopasta, joka saa pienen kuun näyttämään edestä katsottuna Tähtien sodan Kuolemantähdeltä. Tässä Cassinin ottamassa kuvassa kraatteri saa Mimasin näyttämään yhdeltä laidalta tasaiselta. Kuva: Space Science Institute/JPL/NASA.

Näkyvässä valossa tähtisumu SH 2-235 näyttää pieneltä meripihkan väriseltä pilveltä, mutta Nasan Wide-field Infrared Survey Explorerin (WISE) kuvassa se muuttuu yli sata valovuotta pitkäksi vihreäksi ”lohikäärmeeksi”. Pölyinen pilvi on tähtien syntyaluetta, jossa on tähtievoluution varhaisvaiheen kappaleita: esimerkiksi pölykapaloihin kääriytyneitä pienokaisia ja kylmistä kaasukasoista versovia massiivisten tähtien ryppäitä. Kuva: WISE Team/JPL-Caltech/NASA.

Kirkkaat molekyylikaasusäikeet (kellertävät) venyttäytyvät avaruuteen Cocoon-tähtisumun (sininen) tienoilla. Herschel-avaruusteleskooppi havaitsee kaukoinfrapuna- ja submillimetrialueen valoa, ja tähän kuvaan on yhdistetty kolmen aallonpituuden dataa. Näin tutkijat voivat nähdä 27 erillistä säiettä ja niiden sisällä 45 kirkasta pistettä, joita pidetään prestellaarisina ytiminä eli tulevien tähtien siemeninä. Kuva: D. Arzoumanian (CEA Saclay).

Rho Ophiuchi -nimistä tähtien syntyaluetta esittävässä kuvassa näkyy erilaisia tähtisumuja eli tähtienvälisiä kaasu- ja pölypilviä. Infrapunavalolla otetun kuvan keskellä näkyvä valkoinen alue on emissiotähtisumu, joka hehkuu näkyvässäkin valossa, koska läheiset tähdet lämmittävät sen kaasuja. Kuva: UCLA/JPL-Caltech/NASA.

Psykedeeliset värikäyrät kuvastavat maan suhteellista vääntymistä havaijilaisen Kilauea-tulivuoren ympärillä äskettäisten purkausten jälkeen. Nasan Jet Propulsion Laboratoryssa tuotettu kuva pohjautuu italialaisten satelliittien 11.2.–7.3. keräämiin tutkatietoihin. Erittäin aktiivinen Kilauea alkoi viimeksi sylkeä laavaa 5. maaliskuuta. Kuva: JPL-Caltech/ASI/NASA.

Hajanaiset pilvet hakeutuvat pyörteeksi Koillis-Tyynenmeren yllä kuvassa, jonka astronautti otti kansainvälisen ISS-avaruusaseman kupolista: kuusi-ikkunaisesta observatoriosta, joka liitettiin avaruusasemaan viime vuonna. Pilvet ovat osa Tyynenmeren rannikon matalapainetta, joka ulottui maaliskuun 20. päivänä Etelä-Kaliforniasta Vancouverinsaarelle saakka. Kuva: Image Science & Analysis Laboratory/NASA Johnson Space Center.

Kaksi identtistä suihkua (vihreät) sinkoutuu vastasyntyneen tähden kyljistä Nasan Spitzer-teleskoopin infrapunakuvassa, joka julkaistiin 4. huhtikuuta. Suihkut ovat kaasu- ja pölypurkauksia, jotka ovat peräisin yhä muotoutuvaa tähteä ympäröivästä ainepallosta. Spitzerin keräämät tiedot auttoivat selvittämään, että yksi suihku purskauttaa materiaalia ulos pallosta 4,5 vuotta ennen seuraavaa suihkua. Tuo yllättävä havainto saattaa valottaa tähtien muodostumisprosessia. Kuva: JPL-Caltech/NASA.

Saturnuksen Rhea- (etualalla) ja Dione-kuut ovat pohjoispuoliskonsa suurine kraattereineen kuin toistensa kopioita Nasan Cassini-luotaimen ottamassa, äskettäin julkaistussa kuvassa. Läpimitaltaan 1528-kilometrinen Rhea on Saturnuksen kuista suurimpia: vielä suurempi on vain utuinen Titan. Vaikka Dione näyttää tässä kuvassa huomattavasti pienemmältä, senkin läpimitta on 1123 kilometriä. Kuva: Space Science Institute/JPL/NASA.

Savupilvi kohoaa ilmoille Ruidoso Downsin pohjoispuolella Yhdysvaltain New Mexicossa riehuneesta maastopalosta. Palo syttyi 3. huhtikuuta ja levisi kovan tuulen mukana nopeasti. Seuraavaan päivään mennessä se oli polttanut 24 neliökilometriä jyrkässä, kivisessä maastossa kasvanutta metsää sekä tuhonnut viisi asuintaloa ja useita muita rakennuksia, kertoo New Mexicon pelastustoimi. Kuva: MODIS Rapid Response Team/Goddard Space Flight Center.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...