Lentokone osuu sattumalta Auringosta otettuun valokuvaan, ja sen siipien ääriviivat ylittävät auringonpilkkujen täplittämän alueen. Auringonpilkkuja ympäröivät vaaleammat alueet, niin kutsutut plaget, ovat syvemmällä vaikuttavan magneettisen aktiivisuuden synnyttämiä lämpimämpiä ja tiheämpiä alueita. Auringonkehrä näyttää violetilta, koska kuva on otettu Ca-K-suotimella, joka päästää lävitseen vain tietyt valon aallonpituudet. Kuva: Howard Eskildsen

Galleria: Viikon upeat avaruuskuvat

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Avaruussukkulan viimeinen lento ja Auringon aktiivisuuspurskaus tuottivat joitakin viikon parhaista avaruuskuvista.

Nasassa työskentelevä James Spann osallistui Alaskan Poker Flatissa pidettyyn revontulikonferenssiin ja pääsi todistamaan geomagneettista myrskyä, joka sytytti taivaalle upeita revontulia 1. maaliskuuta. Myrsky kävi päivän mittaan yhä kiihkeämmäksi ja johti revontulihavaintoihin Pohjois-Irlannissa, Latviassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kuva: James Spann, NASA

Helmikuun 26. päivä alkoi Englannin Gloucestershiressä pilvisenä, mutta taivas kirkastui juuri ajoissa, jotta tähtitieteen harrastaja Rob Bullen sai kuvattua kansainvälistä avaruusasemaa (ISS) lähestyvän avaruussukkula Discoveryn (vas.). Bullen kuvailee otostaan ”kuvaksi, jollaisen voi ottaa vain kerran elämässä”. Nasan mukaan hän ikuisti kohtaamisen 8,5-tuumaiseen teleskooppiin kiinnitetyllä digikameralla. Kuva: Rob Bullen.

Auringonkukkagalaksi näkyy vaaleanpunaisena kaunottarena tässä Nasan Spitzer-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa, joka julkaistiin 3. maaliskuuta. Myös nimellä M63 tunnettu spiraaligalaksi sijaitsee noin 37 miljoonan valovuoden päässä Maasta. Spitzerin infrapunasilmän avulla astronomit voivat jäljittää galaksin spiraalihaarojen pölyrakenteita ja nähdä, missä syntyy uusia tähtiä. Kuva: Caltech/NASA

Jotkin galaksien keskustojen supermassiiviset mustat aukot ahmivat ainetta niin nopeasti, että osa siitä pakenee säteilypurskeina. Toiset, kuten Linnunradan musta aukko, ovat kummallisen uinuvia. Uuden tutkimuksen mukaan nälkäiset aukot tuottavat leveämpiä säteilykaistaleita, jotka synnyttävät voimakkaita kaasutuulia. Tuulet työntävät ainetta poispäin aukosta kauas imuvoiman ulottuvilta. Nälkiintyessään musta aukko nuutuu uinuvaksi. Kuvitus: Lynette Cook, Gemini Observatory ja AURA

Orionin molekyylipilvi näyttää infrapunavalossa (vas.) sangen rauhaisalta, mutta Japanin kansallisen observatorion 25. helmikuuta julkaisemassa, radioaaltohavaintojen pohjalta luodussa kuvassa pilvessä syntyy tähtiä kovalla teholla. Pilven massiiviset tähdet lähettävät valtavia määriä voimakasta infrapunasäteilyä, ja kun UV-valo osuu tiheisiin ainekeskittymiin, kaasu romahtaa ja synnyttää uusia tähtiä. Kuva: NAOJ

Kansainväliseen avaruusasemaan telakoitunut venäläinen Progress-avaruusalus näyttäisi tähtäilevän lähestyvää Discovery-avaruussukkulaa astronautin 26. helmikuuta ottamassa kuvassa. Sukkula telakoitui avaruusasemaan kyseisenä päivänä kello 21.14 Suomen aikaa. Discoveryn miehistö vei asemalle tarvikkeita, auttoi asentamaan uusia moduuleita ja vietti asemalla kaikkiaan 11 päivää. Kuva: NASA

Saturnuksen Rhea-kuun kuhmurainen pinta (ylin) roikkuu uhkaavasti sileämmän Dione-kuun yllä, joka taas näyttäisi tasapainoilevan planeetan ohuilla renkailla Nasan Cassini-luotaimen ottamassa kuvassa. Tosiasiassa renkaat olivat kuvanottohetkellä lähempänä luotainta kuin Dione. Kuva: SSI/NASA

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...