National Geographicin uutiskuvatoimittaja Chris Combs valitsi tammikuussa kuvatun hienopiirteisen Helix-sumun yhdeksi vuoden 2012 parhaista avaruuskuvista. Kuva: ESO.

Galleria: Vuoden 2012 avaruuskuvat

Mars-kulkijan omakuva ja hyvästejään jättävä Endeavour-sukkula pääsivät kuvatoimittajamme valitsemien vuoden parhaiden avaruuskuvien joukkoon.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Mars-kulkijan omakuva ja hyvästejään jättävä Endeavour-sukkula pääsivät kuvatoimittajamme valitsemien vuoden parhaiden avaruuskuvien joukkoon.

Marraskuussa pitkällä valotusajalla otettu kuva yhdistää tähtien yöllisen kehätanssin ja australialaisen Morningtonin niemimaan takana hehkuvat revontulet. "Tämä on kaunis ja yksinkertainen tähtiratakuva. Pidän taivaanrannan elävistä väreistä ja häivytetystä etualasta. Vaikka tällaiseen yötaivaskuvaan kannattaa yleensä sisällyttää huomiota kiinnittävä etuala, joskus kannattaa antaa tähtien kertoa tarinansa", sanoo Combs. Kuva: Alex Cherney, TWAN.

Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) astronautit onnistuivat maaliskuussa tallentamaan auringonnousun (vas.) samaan kuvaan öisten revontulten kanssa. "Tämä kuva antaa osviittaa siitä, millaisia maisemia avaruusaseman ikkunoista joka päivä avautuu. Se ei myöskään karta kovaa teknologiaa. Eikä revontulten pilkahdus oikeassa reunassa ainakaan pilaa kuvaa", sanoo Combs. Kuva: NASA.

Tässä Noidanluuta-nimistä supernovajäännettä esittävässä kuvassa näkyy tuhansia vuosia sitten räjähtäneen Linnunradan tähden jäänteitä. Kosmiset haituvat kuuluvat Harsosumuun, joka on yksi suurimmista supernovajäänteistä. Se sijaitsee noin 1 400 valovuoden päässä Joutsenen tähdistössä. "Kaukaista avaruutta on vaikea kuvata niin, että siihen saisi jonkinlaista vaikutelmaa muodosta tai rakenteesta.", sanoo Combs. Kuva: Robert Franke.

Maapallon kuuluisin valomuodostelma riippuu kesäkuisella taivaalla Longyearbyenin yllä Huippuvuorilla. Pohjoisen pallonpuoliskon revontulia kutsutaan nimellä aurora borealis, eteläisiä nimellä aurora australis. "Pidän kuunvalossa kylpevien vuorien herkästä värimaailmasta ja myös revontulten pelkistyneisyydestä", sanoo Combs. Kuva: Max Edin.

Aivan kuin joku olisi veistänyt Marsin pintaan hiekkakyyhkysen, mutta oikeasti tämä Nasan Mars Reconnaissance Orbiterin huhtikuussa julkaistu kuva esittää punaisen planeetan pohjoispuolelle syntyviä luonnollisia dyynejä, joita reunustaa sulava talvijää. Valkoisissa paikoissa dyynien kylkiä peittää edelleen hienokiteinen kuura. "Kuvan rakeisuus toi mieleeni likaiset, sulavat lumikasat täällä Maassa", sanoo Combs. Kuva: U. Arizona/NASA.

Astronautti Edwin "Buzz" Aldrin nappasi kuvan itsestään avaruuskävelyllä Nasan Gemini 12 -lennolla marraskuussa 1966. Tammikuussa julkaistu kuva on yksi tuhansista korkean resoluution digitaaliskannauksista, joita on tehty osana Gemini Online Digital Archive -hanketta. "Monissa astronauttikuvissa ei näy avaruuspukuun pukeutuneen henkilön kasvoja. Minua miellyttää kuvan inhimillisyyden tuntu, vaikka miehen kasvot ovatkin pitkälti varjossa", sanoo Combs. Kuva: Arizona State University/NASA.

"Thorin kypärä", joka tunnetaan myös nimellä NGC 2359, on Ison koiran tähdistössä sijaitseva tähtisumu. Tässä chileläisen Cerro Tololo Inter-American Observatoryn toukokuussa ottamassa kuvassa kosminen pöly- ja kaasupilvi on muotoutunut sisällään olevien massiivisten tähtien säteilyn vaikutuksesta siivekkääksi kypäräksi. "Tämä on kaunis kuva, joka palkitsee kärsivällisen katsojan. Mitä pidempään sitä katsoo, sitä enemmän löytää yksityiskohtia", sanoo Combs. Kuva: SSRO/PROMPT/CTIO.

Jyrkkä kiertorata avaa Nasan Cassini-luotaimelle loistokkaan näkymän Saturnuksen renkaisiin, jotka koostuvat jäästä ja kivestä. Marraskuussa julkaistu kuva on otettu 19. elokuuta 2012 laajakulmakameralla noin 2,4 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. "Tyylikkään kuvan syvät varjot ja voimakas kontrasti tuovat mieleeni mustavalkoisen hopeagelatiinikuvan", sanoo Combs. Kuva: Caltech/SSI/NASA.

Koronan massapurkaus lähettää säteilyä avaruuteen 1 500 kilometrin sekuntivauhdilla tässä Nasan 17. syyskuuta julkaisemassa kuvassa. "Seuraan tiiviisti Nasan aurinkohankkeita ja SpaceWeather.com-sivustoa, koska niiden kautta saan varoituksen muutamaa päivää ennen revontulten esiintymistä. Ne julkaisevat paljon aurinkokuvia, jotka ovat harjaantuneelle silmälle erittäin hyödyllisiä. Tämä kuva on hyvin selkeä ja helppo ymmärtää – ja se myös herättää kunnioitusta", sanoo Combs. Kuva: SDO/NASA.

Kasviplanktonkukinnot piirtävät kahdeksikon Etelä-Atlanttiin noin 600 kilometriä Britannialle kuuluvista Falklandsaarista itään Euroopan avaruusjärjestön satelliittikuvassa. Kasviplankton koostuu mikroskooppisista eliöistä, jotka muodostavat merellisen ravintoketjun pohjan. Syvältä kumpuavat ravinteet voivat aiheuttaa valtavia massakukintoja keväisin ja kesäisin. "Pidän siitä, että tässä kuvassa on liikkeen tuntua, sillä useimmat niistä ovat staattisia", sanoo Combs. Kuva: ESA.

Harsopilvet erottuvat savurenkaiden lailla maaliskuisesta tähtitaivaasta. Pilvet ovat syntyneet Nasan laukaisemista viidestä raketista, joiden vapauttaman kemiallisen jäljitysaineen avulla tutkittiin korkeita suihkuvirtauksia. "Eräs kuvajournalismin opettaja sanoi minulle kerran, että parhaat kuvat voi saada ennen kuin tapahtuman pitäisi alkaakaan tai paljon sen päättymisen jälkeen. Tämä on siitä mainio esimerkki", sanoo Chris Combs. Kuva: Chris Perry, NASA.

Kolme tähteä, niiden joukossa punainen kääpiö Gliese 667 C (vasemmassa reunassa), laskeutuu "Supermaa" Gliese 667 Cc:n ylle tässä taiteilijan näkemyksessä. Tällaisia kivisiä maailmoja on pilvin pimein punaisten kääpiöiden (Aurinkoa pienempien ja kylmempien tähtien) ympärillä. "Kuvassa onnistutaan esittämään sekä eksoplaneetan ja Maan väliset yhtäläisyydet että niiden väliset erot", sanoo Combs. Kuva: L. Calçada, ESO.

Tämä Nasan Curiosity-kulkijan yksinäinen omakuva parsittiin Halloweenin kunniaksi kokoon 55 korkearesoluutiokuvasta. Kuvat on otettu "Rocknestissä" lähellä Galen kraatteria, missä kaavittiin hankkeen ensimmäiset maaperänäytteet. Kulkijan etupuolella näkyy edelleen neljä kauhanjälkeä ja sen oikealla puolella viisi kilometriä korkea Mount Sharp. "Robottikäden jättäminen pois komposiittikuvasta hieman arvelutti, mutta tämä kuva vie meidät suoraan Marsiin", sanoo Combs. Kuva: MSSS/Caltech/NASA.

Viuhkamainen kerrostuma koristaa marsilaisen törmäyskraatterin pohjaa Nasan Mars Reconnaissance Orbiterin ottamassa, tammikuussa julkaistussa kuvassa. Ikivanha kraatteri muistuttaa maapallon nykyisiä suistoja, joita muodostuu uoman virratessa suureen vesimassaan. Kun virtaava vesi leviää, sen vauhti hidastuu ja sen mukanaan kuljettama aines painuu pohjaan. "Voisin ihailla tämän kuvan yksityiskohtia päivät pitkät", sanoo Combs. Kuva: U. Arizona/NASA.

Euroopan eteläisen observatorion VLT-teleskoopin helmikuussa ottama kuva on toistaiseksi tarkin infrapunaotos Carina-sumusta. Kuhiseva tähtihautomo sijaitsee noin 7500 valovuoden päässä Maasta, ja siellä sijaitsee monia kirkkaimmista ja massiivisimmista tähdistä. "Seurasin kerran Times Squarella, kuinka taiteilija loihti spraymaalilla mitä upeimpia yötaivaan planeettoja ja tähtisumuja. Tämä todellista tähtisumua esittävä kuva on sitäkin maalausta dramaattisempi", sanoo Combs. Kuva: ESO.

Yhdysvaltain viidestä avaruussukkulasta viimeinen, Endeavour, poistettiin käytöstä syyskuussa ja lennätettiin sen jälkeen Kalifornian tiedemuseoon Los Angelesiin. Endeavour oli sukkulalaivaston nuorin tulokas, ja se rakennettiin sen jälkeen, kun Challenger räjähti laukaisun yhteydessä vuonna 1986. "Mikä maisema! Käytöstä poistetuista sukkuloista on otettu montakin kuvaa, mutta mikään niistä ei hätkähdytä niin kuin tämä", sanoo Chris Combs. Kuva: Sheri Locke, NASA.

Turkin Bursassa asuva valokuvaaja Tunç Tezel lähti vaellukselle kotikaupunkinsa lähellä sijaitsevaan Uludagin kansallispuistoon saadakseen tämän valokuvan Linnunradan aavoista tähtikentistä, jotka riippuvat keinotekoisesti valaistun laakson yllä. "Pidän siitä, että Linnunrataa esittävään kuvaan on saatu myös kiinnostava etuala. Se antaa myös vihiä siitä, kuinka valosaaste hankaloittaa tähtitiedettä", sanoo Chris Combs. Kuva: Tunç Tezel

Myrskypilvien pyörre kieppuu Saturnuksen pohjoisnavan ympärillä 27. marraskuuta Nasan Cassini-luotaimen noin 400 000 kilometrin etäisyydeltä ottamassa kuvassa. "Tämä kuva todella kertoo myrskyn valtavasta voimasta. En voi olla kuvittelematta, millaiselta se tuntuisi Maan päällä. Saahan sitä unelmoida!" sanoo Combs. Kuva: SSI/ISA/ESA/NASA.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...