Uusia ideoita: Avaruusromu

Vanhat luotaimet ja muu romu sinkoilevat pitkin avaruutta vaarallista vauhtia. Miten ne saataisiin siivottua sieltä pois?

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Moni Nasan tiedemies miettii, miten astronautit saataisiin turvallisesti matkaan tai luotaimet ehjinä Plutoon saakka. Nicholas Johnsonin murheena on kuitenkin Kesslerin syndroomaksi kutsuttu kauhuskenaario, joka on nimetty mahdollisuuden alun perin 1970-luvulla esiin nostaneen tutkijan Donald Kesslerin mukaan. Kauhukuvan alkutilanteessa kiertoradalla on liikaa tavaraa. Sitten kaksi kovaa kappaletta, esimerkiksi pari satelliittia tai käytettyä kantorakettia, iskeytyy yhteen yli 30 000 kilometrin tuntinopeudella, jolloin kumpainenkin hajoaa sadoiksi sirpaleiksi. Niistä jokin osuu taas johonkin toiseen vanhaan luotaimeen, joka puolestaan hajoaa sadoiksi kappaleiksi. Tämä kiihtyvä ketjureaktio synnyttää lopulta niin täynnä sirpaletavaraa olevan vyöhykkeen, ettei siitä ole enää läpi menemistä.

Johnson, joka on Nasan kiertoradan jäteohjelmatoimiston johtava tutkija, sanoo että vielä viime vuoteen asti ”vaaraa pidettiin puhtaasti akateemisena”. 10. helmikuuta 2009 tapahtui kuitenkin ensimmäinen kunnon kiertoratatörmäys, kun Iridium-viestintäsatelliitti törmäsi käytöstä poistettuun venäläissatelliittiin 800 kilometriä Siperian yläpuolella. Yksin tuo huolestuttava onnettomuus lisäsi Maata kiertävään romupilveen noin 2000 suurta kappaletta.

Nasa ja Yhdysvaltain puolustusministeriö järjestivät viime joulukuussa kansainvälisen konferenssin, jossa pohdittiin avaruusromuongelmaa. Avaruusjärjestöt pitävät lukua isommista romunkappaleista, jotta avaruusalukset, etenkin miehitetyt, pääsisivät kulkemaan turvallisesti niiden ohi. YK puolestaan esitti vuonna 2007 muutamia suosituksia: esim. käytettyjen kantorakettien polttoaine pitäisi valuttaa pois, jotta raketit eivät räjähtäisi, eikä vanhoja satelliitteja pitäisi käyttää ohjusten harjoitusmaaleina (Kiina tosin käytti niitä tähän tarkoitukseen viime vuonna).

Nuo ohjeet eivät kuitenkaan estä törmäysonnettomuuksia, sillä kaikki avaruusalukset eivät pysty väistelemään vauhdilla liikkuvaa romua.

”50 seuraavan vuoden aikana voimme odottaa kahden suuren avaruusaluksen törmäystä noin viiden vuoden välein”, Johnson sanoo. Se ei vielä merkinne Kesslerin kauhuskenaarion toteutumista, mutta toisaalta toimivaa siivousmenetelmääkään ei saada pystyyn lähitulevaisuudessa.

”Se on osoittautunut hankalaksi tehtäväksi”, Johnson tunnustaa. Konferenssissa nostettiin esiin muun muassa pitkän sähköä johtavan kaapelin kytkeminen suureen romunpalaan, jotta Maan magneettikenttä kiskoisi sen pikkuhiljaa ilmakehään, jossa se palaisi poroksi. Puhetta oli myös keräyssatelliitista eli avaruuden jäteautosta, joka haalisi romua kokoon ja toisi sitä ilmakehän kuolemanspiraaliin tuhoutumaan.

Pieniin mutta silti vahingollisiin sirpaleisiin voisi iskeä tehokkaalla laserilla. Myös passiivinen malli, jossa suuri vaahtomuovipallo asetettaisiin kuin hämähäkinverkoksi avaruuteen, voisi toimia. Romu ei juuttuisi vaahtoon mutta sen liike-energia vähenisi sen verran, että se putoaisi ilmakehään. ”Halkaisijaltaan 1,5-kilometrinen pehmopallo voisi tosin olla hankala laukaista”, Johnson myöntää.

Virtuaalinen kokemus

Kun napsautat alla olevaa linkkiä, näet miten paljon avaruudessa on lentävää romua.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...