Dadahubin kylässä asuva perhe piti Vanilaa lemmikkinään. Se istui pienessä häkissä ja sai ruokaa satunnaisesti. Vuonna 2005 pelastettu naarasoranki elää nykyisin orankien kuntoutuskeskuksessa Nyaru Mentengissä.

Kuvagalleria: Orankien orpokoti

lauantai 21. marraskuuta 2009

Verkko kiristyy Borneon orankien ympärillä. Niiden sademetsää tuhotaan, ja yhä useampi jää nälän, salametsästäjien ja metsäpalojen armoille. Orvot poikaset ovat heikoilla, mutta onnekkaimmat löytävät tiensä orankien omaan turvapaikkaan. Kuvat: Mattias Klum. Teksti: Thora Bjørn-Kristensen.

Uupuneet orankiorvot saavat ruokailun jälkeen kyydin nukkumapaikalle.

Eläinlääkäri antaa Rio-orangille antibioottia suoneen. Rio arkailee miehiä, koska se näki plantaasimiesten tappavan emonsa vuonna 2004, joten naispuolinen hoitaja rauhoittelee sitä.

Keskuksen pienimmäiset käyvät kello 8–16 metsätarhassa.

Metsässä poikaset leikkivät vapaina puissa mutta pysyvät aina hoitajien näkyvissä. Poikasilla on vaipat, koska ne ovat usein hoitajien selässä.

Ruuaksi on hedelmiä ja maitoa ja lepopaikoiksi riippumattoja orangeille ja ihmisille.

Varhaisaamun sumu on hälvenemässä Danum-laakson sademetsässä Pohjois-Borneossa.

Suuri orankiuros Komeng pelastettiin vuonna 2006 öljypalmuviljelmältä Nyaru Mentengiin. Vaikka Komengin elämä on keskuksessa turvallista, sitä ei mitenkään voi verrata luonnonvaraiseen elämään Borneon sademetsien latvoissa.

Suuri metsäalue on kaskettu öljypalmuviljelmän tieltä Sarawakissa, Borneon malesialaisessa osassa.

Kahden viime vuosikymmenen aikana on kaadettu 8 000 neliökilometriä sademetsää. Nykyisin koskemattomasta sademetsästä on jäljellä vain rippeitä, ja tuho on ollut pahinta juuri orankien luonnollisilla elinseuduilla, alankosademetsissä. Orankien kanta onkin puoliintunut 50 vuodessa. YK:n julkaisemat tuoreimmat luvut ennustavat orankien katoavan luonnosta vuoteen 2022 mennessä, mikäli asiaan ei puututa nyt.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...