Lumisten vuorten apinat

Ilmastonmuutos, metsästäjät ja hakkuut ovat ajaneet lumiapinat kylmille syrjäseuduille.

torstai 17. helmikuuta 2011 teksti Jennifer S. Holland

Ketterä kädellinen on valloittanut itselleen elinalueen korkealta Keski-Kiinan Qin Ling -vuorten karusta maastosta. Erikoisen naaman omaava lumiapina on yksi viidestä toisilleen sukua olevasta lajista, jotka ovat jäljellä muinoin laajalle levinneistä suurista populaatioista. Niiden elinalueet kutistuivat ja pirstaloituivat viimeisimmän jääkauden jälkeisessä ilmastonmuutoksessa.

Jäljelle jääneet ryhmät elävät korkeintaan 400 yksilön reviiritietoisissa laumoissa, joiden nykyisiä elinalueita uhkaavat hakkuut, ihmisasutuksen leviäminen sekä lihaa, luita (joiden sanotaan omaavan lääkinnällisiä vaikutuksia) ja ylellistä turkkia jahtaavat metsästäjät. Moni apina on joutunut vetäytymään eristyksiin vuorten korkeuksiin, missä ne loikkivat puiden oksilta toisille, ylittävät jäisiä jokia ja selviävät pitkistä talvista lähes kolmen kilometrin korkeudessa himoitun turkkinsa suojaamina.

Lumiapinoita on jäljellä noin 20 000. Niistä noin 4 000 elää vuoristossa, jonne Kiinan viranomaiset ovat perustaneet Zhouzhin kansallisen suojelualueen. Sen sisä- ja ulkopuolella liikkuva laji sai tieteellisen nimensä, Pygathrix (Rhinopithecus) roxellana, tiettävästi 1500-luvulla eläneen sulttaanin nykerönenäisen jalkavaimon innoittamana. Laji on sopeutunut karuun ympäristöönsä mm. niin, että se syö lehtien pudottua vähäproteiinista jäkälää ja kaarnaa. Suuri sosiaalinen verkosto auttaa torjumaan petoja, kuten puuleopardeja.

Emot ovat hedelmättömiä naaraita korkea-arvoisempia, ja uroksista arvostetuimpia ovat ne, joilla on eniten kumppaneita. Myös ”rohkeutta ja sitkeyttä” osoittavia uroksia arvostetaan, sanoo xianilaisen Luoteisen yliopiston biologi Qi Xiao-Guang. Laumat voivat ottaa yhteen, jos niiden reviirit menevät päällekkäin, ja ”urokset osoittavat viriiliyttään taistelemalla ja pakottamalla vihollisen pois alueelta”.

Muiden reviiritietoisten kädellisten tapaan ne kuitenkin uhittelevat enemmän kuin iskevät – jotta eivät itse vahingoittuisi. Niiden erikoinen naama ihmetyttää, mutta kenties litteä nenä on kehittynyt sietämään äärimmäistä kylmyyttä, jossa paljas, iso nenä herkästi paleltuisi.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...