”Me katselemme niitä katselemassa meitä katselemassa niitä”

Morgan ja Sanz ovat kehittäneet väkevän hypoteesin: Kun termiittikeot vähenevät ja nuorilla simpansseilla on siksi entistä niukemmin mahdollisuuksia oppia erilaisia työkalutekniikoita vanhemmiltaan, simpanssikulttuuri saattaa vähitellen taantua ja monimutkaiset, opitut käyttäytymismallit kadota. Tutkijapari saa pian mahdollisuuden testata oletustaan. Metsäyhtiö CIB aloittanee muutaman vuoden sisällä hakkuut Goualougojoen itäpuolella sijaitsevalla alueella, joka on nimetty C-vyöhykkeeksi.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Morgan ja Sanz ovat kehittäneet väkevän hypoteesin: Kun termiittikeot vähenevät ja nuorilla simpansseilla on siksi entistä niukemmin mahdollisuuksia oppia erilaisia työkalutekniikoita vanhemmiltaan, simpanssikulttuuri saattaa vähitellen taantua ja monimutkaiset, opitut käyttäytymismallit kadota. Tutkijapari saa pian mahdollisuuden testata oletustaan. Metsäyhtiö CIB aloittanee muutaman vuoden sisällä hakkuut Goualougojoen itäpuolella sijaitsevalla alueella, joka on nimetty C-vyöhykkeeksi. Sitä odotellessa tutkimusryhmä on vuodesta 2002 lähtien tehnyt C-vyöhykkeellä perusteellista kartoitusta alueen eläimistä ja kasveista saadakseen selkeän kuvan hakkuiden vaikutuksista simpanssien käyttäytymiseen.

D-vyöhyke – kolmion länsipuolella sijaitseva alue, jolla CIB aloitti hakkuut viisi vuotta sitten – tarjoaa esimakua mahdollisista tulevista tapahtumista C-vyöhykkeellä. ”Tämä oli kaunista metsää vuonna 2004”, sanoo Morgan kaihoisasti kun astumme puunrungosta veistetyistä kanooteista D-vyöhykkeelle. Olemme selvästikin tulleet tyystin erilaiseen ympäristöön. Ylitämme rapaisia metsäautoteitä, joista osa on kaksikaistaisia ja joiden reunoilla lojuu nurin niskoin kääntyneitä juurakoita ja lahoavia hakkuutähteitä. CIB:n hakkuut täyttävät metsäteollisuuden tiukimmatkin kestävän kehityksen ja ympäristövastuun standardit. ”Se on keskisen Afrikan paras metsäyhtiö”, sanoo Paul Telfer, WCS:n Kongo-ohjelman johtaja. ”Minusta olisi parempi, jos ei hakattaisi lainkaan, mutta jos puiston vieressä toimii metsäyhtiö, olisi suotavaa, että se olisi juuri CIB.”

Siitä huolimatta tämä maisema on valikoidusti tuhottu, eikä simpansseja näy missään. Vielä kuusi vuotta sitten Morganin ja Sanzin D-vyöhykkeeltä löytämät simpanssit olivat enimmäkseen hyväuskoisia. Saadessaan nyt vainun ihmisestä ne piiloutuvat tai pakenevat. Ne ovat siis oppineet pelkäämään meitä.

Useimmat niistä yli 400 simpanssista, joita Morgan ja Sanz ovat Goualougon alueella kohdanneet, eivät enää käyttäydy yhtä uteliaasti kuin aiemmin. Mitä enemmän aikaa tutkijat metsässä viettävät ja mitä enemmän alkukantaisen metsän salaisuuksia heille paljastuu, sitä harvinaisemmiksi viattomat kohtaamiset simpanssien kanssa käyvät. Simpanssien tutkiminen ja suojeleminen merkitsee samalla väistämättä niiden muuttamista.

Goualougon kolmio on silti vain yksi laajan, käytännössä tutkimattoman metsän kolkka. Ennen lähtöäni vaellan Morganin ja Sanzin kanssa aivan kolmion eteläkärkeen aikomuksenani viettää kaksi yötä Mayelen ryhmän kotiseudulla lähellä Goualougo- ja Ndokijokien risteyskohtaa. Morgan ja Sanzkin käyvät metsän tässä osassa vain silloin tällöin, ja onnistumme kohtaamaan naiivin simpanssin.

Heti meidät nähdessään se alkaa kirkua hysteerisesti ja kyyristyy oksien väliin nähdäkseen paremmin. Morgan laskee repun selästään ja ottaa kiikaritähtäimen, jonka avulla metsästäjä voisi kaataa peuran 300 metrin päästä, ja katsoo simpanssia lähemmin. ”Tuo simpanssi ei ole koskaan aiemmin nähnyt ihmistä”, hän sanoo.

Nuori uros heiluttelee liaania raivokkaasti ja nakkaa muutaman kepin meitä kohti nähdäkseen kuinka reagoimme. Sen huuto houkuttelee paikalle pian muitakin. Yllämme oleville oksille kerääntyy kaikkiaan seitsemän simpanssia, jotka kaikki katselevat valppaina metsänpohjalla pystyasennossa seisovia, karvattomia apinoita. Voisimme yhtä hyvin olla ulkoavaruudesta. Simpanssit hivuttautuvat varovaisesti ja katsettaan kääntämättä aina vain lähemmäs meitä, kunnes nuorin niistä istuu oksalla alle kolmen metrin päässä. Sanz ojentaa meille leikkausmaskit – simpanssien suojaksi, ei meidän.

”Tämä vasta onkin häiriintynyttä käytöstä”, Morgan kuiskaa hykerrellen. Peräännymme hieman ja vietämme muutaman seuraavan tunnin silmät naulittuina simpansseihin: me katselemme niitä katselemassa meitä katselemassa niitä. Viimein meidän on kuitenkin jatkettava matkaa. On vielä paljon metsää tutkittavana ja simpansseja löydettävinä. Meidän uteliaisuutemme hellittää ennen kuin niiden.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...