Työssäkäyvät simpanssit

Tahmeana syyskuun aamuna Kongon sadekauden alkupäässä Morgan, Sanz ja minä lähdemme Goualougon perusleiristämme jäljittäjä Bosco Mangoussoun kanssa marssimaan norsujen metsään tallomaa kulunutta polkua. Aurinko on tuskin päässyt latvuston läpi, mutta pistimettömiä mehiläisiä tarttuu jo parvikaupalla kaikkiin niihin ihonkohtiin, joihin ei ole sivelty mentolivoidetta. Reittimme kiertelee kaiken aikaa norsunlantaläjiä ja mätäneviä hedelmiä, joiden pistävät aromit täyttävät kostean ilman.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Tahmeana syyskuun aamuna Kongon sadekauden alkupäässä Morgan, Sanz ja minä lähdemme Goualougon perusleiristämme jäljittäjä Bosco Mangoussoun kanssa marssimaan norsujen metsään tallomaa kulunutta polkua. Aurinko on tuskin päässyt latvuston läpi, mutta pistimettömiä mehiläisiä tarttuu jo parvikaupalla kaikkiin niihin ihonkohtiin, joihin ei ole sivelty mentolivoidetta. Reittimme kiertelee kaiken aikaa norsunlantaläjiä ja mätäneviä hedelmiä, joiden pistävät aromit täyttävät kostean ilman. Juuri loputon hedelmävalikoima – pitkästi kolmattakymmentä syömäkelpoista lajia kurpitsan kokoisesta Treculia africanasta kumimaiseen, pesäpallon kokoiseen Chrysophyllum lacourtianaan – houkuttelee simpansseja Goualougoon. Määränpäämme tänä aamuna on Moton simpanssiryhmän keskeisin elinalue. Moto on yksi Goualougon kolmion neljästätoista erillisestä simpanssiryhmästä.

Etäinen huutelu ja kiljunta leikkaavat metsää tuon tuostakin. Kun niin tapahtuu, Morgan asettaa kompassisuunnan ja me säntäämme halki piikikkäiden vattupuskien ja kuhmuraisten liaanien. Mangoussou – hädin tuskin puolitoistametrinen babenzélé-pygmi, jolla on suun täydeltä teräviksi hiottuja hampaita – näyttää tietä ja pysähtyy aina välillä raivaamaan polkua puutarhasaksilla. Yhden viiden minuutin pyrähdyksen jälkeen näemme puolenkymmentä simpanssia istuskelemassa Entandrophragma-puussa noin 40 metrin korkeudessa.

Katselemme kiikareilla, kuinka veijarimainen esiaikuinen naaras, joka on vastikään tullut Motoon, pelleilee nuoren orvon Owenin kanssa, jonka emon leopardi jokin aika sitten tappoi. Naaras (jolle Morgan ja Sanz myöhemmin antoivat vaimoni mukaan nimen Dinah) jahtaa Owenia pieni oksa hampaidensa välissä ja vääntää nuorukaisen läheiselle oksalle. Sitten tapahtuu jotain merkittävää, mitä ei ole käytännössä koskaan havaittu Goualougon ulkopuolella.

Dinah huomaa mehiläisparven nousevan siivilleen puun rungon tuntumasta. Se hyppää jaloilleen, jättää Owenin ja taittaa poikki suunnilleen ihmiskäsivarren pituisen ja paksuisen oksan. Se alkaa takoa puunkuorta oksan tylpällä päällä tietäen, että jossain puun kätköissä on vaikeapääsyinen kolo ja hunaja-aarre.

Dinahin rytmikäs jumputus kaikuu voimalla ympäröivistä puista. Se siirtää nuijan jalkaansa ja heilauttaa itsensä puun toiselle puolen päästäkseen parempaan kulmaan. Sitten se repäisee läheisestä oksasta pienen tikun, kastaa sen pesään ja heiluttelee sitä ympäriinsä kuin veistä hillopurkin pohjalla. Se vetää tikun ulos, haistelee sitä, tajuaa ettei siinä ole hunajaa, heittää sen pois ja jatkaa hakkaamista. Se toistaa äskeiset vaiheet ja käy läpi seitsemän eri hunajatikkua. Hakattuaan sitkeää mehiläispesää lähes 12 minuutin ajan se lopulta kastaa sormensa halkeamaan ja näyttää saavan ulos hitusen hunajaa, joka jatkaa matkaa suoraan suuhun. Juuri kun se on pääsemässä nauttimaan työnsä hedelmistä, Moton ryhmän alfauros ja ykkösöykkäri Finn laskeutuu läheiseltä oksalta karvat pystyssä ilmeisen raivostuneena siitä, että nuori nousukas maistelee makeaa sen läsnäollessa. Se ryntää kohti Dinahia, joka pudottaa nuijansa ja pakenee toiselle oksalle. Morgan ja Sanz heittelevät yläviitosia. ”Tuo oli yksi parhaista hunajankopsutteluhavainnoista, joita on koskaan tehty!” Sanz huudahtaa riemuissaan.

Se tosiseikka, että tällaista hunajankopsuttelua ei ole havaittu ainoallakaan simpanssintutkimusasemalla keskeisen Afrikan ulkopuolella, viittaa siihen, että kyseessä ei ole lajin sisäsyntyinen käyttäytyminen vaan ennemminkin opittu taito, joka on välittynyt kulttuurisesti. Dinahin käyttäytyminen on erityisen kiinnostavaa siksikin, että se käyttää kahta erilaista työkalua, isoa nuijaa ja ohutta tikkua, vuorotellen saadakseen sen, mitä haluaa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...