Hoivaa lastenkodissa

Etäälle ilmestyy muutamia kirkkaanvihreisiin takkeihin ja ryttyisiin valkoisiin safarihattuihin pukeutuneita hahmoja, jotka kutsuvat kimeällä äänellä: ”Kalama!” ”Kitirua!” ”Olare!” Pensaikosta marssii esiin norsunpoikasia, 18 lerppukorvaisen ruskean pään epämääräinen jono. Kärsät vaikuttavat ohjaavan pulleaa, keinuvaa ruhoa hypnoottisen tyylikkäästi. Ne asettuvat värikkäillä vilteillä peitettyjen puiden alle lepäämään, ja hoitajat kietovat kunkin ympärille peiton lämmikkeeksi kotiinpaluuta varten.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Etäälle ilmestyy muutamia kirkkaanvihreisiin takkeihin ja ryttyisiin valkoisiin safarihattuihin pukeutuneita hahmoja, jotka kutsuvat kimeällä äänellä: ”Kalama!” ”Kitirua!” ”Olare!” Pensaikosta marssii esiin norsunpoikasia, 18 lerppukorvaisen ruskean pään epämääräinen jono. Kärsät vaikuttavat ohjaavan pulleaa, keinuvaa ruhoa hypnoottisen tyylikkäästi. Ne asettuvat värikkäillä vilteillä peitettyjen puiden alle lepäämään, ja hoitajat kietovat kunkin ympärille peiton lämmikkeeksi kotiinpaluuta varten.

Tuo koti on Nairobissa toimiva David Sheldrick Wildlife Trustin norsuhoitola, maailman menestyksekkäin orponorsujen pelastus- ja kuntoutuskeskus. Hoitola ottaa kaikkialta Keniasta vastaan norsunpoikasia, joista moni on jäänyt orvoksi salametsästäjien tai ihmisten kanssa sattuneiden yhteenottojen vuoksi. Hoitola pitää poikasista huolta siihen saakka, kun ne eivät enää tarvitse maitoa.

Tasapainoiseen kuntoon saadut norsut kuljetetaan hoitolasta yli 150 kilometriä kaakkoon jompaankumpaan kahdesta Tsavon kansallispuiston norsukeskuksesta. Sieltä ne siirtyvät omaan tahtiinsa, joskus vasta kahdeksan tai kymmenen vuoden kuluttua, takaisin luontoon. Ohjelma on uudenaikainen kokeilu, joka pohjautuu lajien väliseen empatiaan – ja on tarpeen vain äärimmäisen välinpitämättömien ihmisten vuoksi.

Nämä ovat surullisia ja vaarallisia aikoja maailman suurimmalle maaeläimelle. Aikoinaan norsut vaeltelivat pitkin maapalloa ja seurailivat mahtavaan muistiinsa tallentuneita vaellusreittejä. Nyt ne on ajettu yhä hajanaisemmille elinalueille. Siellä missä niitä ei tapeta syöksyhampaiden tai lihan vuoksi, ne joutuvat kärsimään paisuvan väestön ja kuivuuden aiheuttamasta elinalueen pienenemisestä.

Vuonna 1979 afrikannorsuja arvioitiin olevan noin 1,3 miljoonaa, nyt niitä on noin 500 000. Aasiassa luonnonvaraisia norsuja on arviolta 40 000. Norsupopulaatioiden kutistumisesta huolimatta yhteentörmäykset ihmisten kanssa yleistyvät. Afrikassa norsujen ja kyläläisten välisistä konflikteista raportoidaan lähes päivittäin.

Vähän aikaa sitten Nairobin hoitolaan tuotiin Tsavon kansallispuiston liepeiltä pelastettu poikanen, joka nimettiin Murkaksi. Sen silmien välissä törrötti syvälle isketty keihäs, ja sen selässä ja kyljissä oli ammottavia keihäällä ja kirveellä tehtyjä haavoja. Keihäs, joka oli survaistu 25 senttimetriä syvälle, oli vahingoittanut poikasen onteloita niin, ettei se kyennyt juomaan kärsällään. Syvissä haavoissa kuhisi matoja.

Todennäköisimmin yksivuotiaan poikasen jättivät orvoksi salametsästäjät, jotka tappoivat sen emon rahan vuoksi. Sen jälkeen poikasen kimppuun ovat käyneet seudun maasait, joita kiukuttaa perinteisten laidunmaiden menetys kansallispuistolle. Liikkuva eläinlääkäriyksikkö onnistui rauhoittamaan naaraspoikasen, puhdistamaan sen haavat ja irrottamaan keihään.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...