Mehiläisillä meni heikosti jo 100 vuotta sitten
Vuonna 1915 tapahtui katastrofi, joka tuhosi suuren osan Englannin mehiläisyhteisöistä. Tuolloin 16-vuotias veli Adam oli juuri päässyt noviisiksi lounaisenglantilaiseen Buckfastin luostariin ja ryhtynyt mehiläistarhaajaksi. Tutkijat määrittivät lopulta mehiläistuhon syyksi tuntemattoman viruksen.
Veli Adam kehitti supermehiläisen
Elossa pysyneistä pesistä liki kaikissa eli hybridimehiläisiä, joten veli Adam keksi alkaa kehittää taudinkestävää mehiläistä. Hän ajeli seuraavat 37 vuotta autolla pitkin Eurooppaa, Lähi-itää ja Afrikkaa ja keräsi yli 1500 eri lajin kuningatarmehiläistä.
Hän teki ylhäisessä yksinäisyydessään lukemattomia risteytyskokeiluja ja loi lopulta Buckfast-rodun, joka sai nopeasti lempinimen ”supermehiläinen”. Ruskeat ja sitkeät buckfastilaiset pistivät harvoin, tuottivat ahkerasti hunajaa ja olivat vastustuskykyisiä tuhoisalle taudille. 1980-luvulla Buckfast-mehiläisiä myytiin jo ympäri maailmaa.
Tappava punkki tuhoaa mehiläiskantoja
Tarhamehiläiset joutuivat kuitenkin uudelleen pulaan, kun Aasiasta peräisin oleva varroapunkki levisi pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. ”Vain täysin vastustuskykyinen, perimältään siunattu rotu tai kanta kykenee torjumaan tämän vitsauksen”, kirjoitti veli Adam vuonna 1991.
Mehiläisten tilanne paheni pahenemistaan. Vuonna 2007 raportteja ”romahtavien yhdyskuntien oireyhtymästä” eli kokonaisten yhdyskuntien äkillisistä ja rajuista kuolemista alkoi sadella joka puolelta Eurooppaa ja Amerikkaa.
Uutisissa mehiläiskuolemia pidettiin ”uhkana globaalille maataloudelle” ja ”ennennäkemättömänä planeetanlaajuisena katastrofina”. Otsikot olivat aiheellisia: kolmannes maailman ravinnosta tuotetaan hyönteispölytyksen turvin, ja siitä vastaavat valtaosin mehiläiset.
Mehiläisten nykyaika: geeniteknologiaa, evoluutiota ja robottimehiläisiä
Useimmilla isommilla mehiläistarhoilla punkkeja torjutaan hyönteismyrkyillä. Osa mehiläistutkijoista haluaa kuitenkin eroon kemikaaleista, ja he ovatkin nyt kääntymässä veli Adamin jalanjäljille ja kehittämässä supermehiläisen kakkosversiota. Tällä kertaa heillä on käytössään jämerämpiä tieteellisiä työkaluja, esimerkiksi geenimuuntelumenetelmä.
Jotkut peräänkuuluttavat aivan toista lähestymistapaa, joka on vielä luonnollisempi kuin veli Adamin: annetaan mehiläisten kehittyä omillaan ilman kemikaaleja tai manipulointia!
Repäisevämmän ratkaisun tarjoaisivat pölyttävät lennokit. Periaatteessa tekniikka voisi toimia. Itsenäiset robotit tunnistavat kukkia värien perusteella, räpyttelevät niiden päällä ja työntävät kukkiin pehmeitä antureita, joihin siitepöly tarttuu. Ne voisivat vähentää oikeisiin mehiläisiin kohdistuvia paineita.
Seuraa mehiläisen kehittymistä
