Loinen tekee leppäkertusta zombin

Loispistiäiset aivopesevät leppäkerttuja isännikseen, jotka saattavat myöhemmin toimia myös pistiäisen kasvavien toukkien aggressiivisina puolustajina, kertoo uusi tutkimus.

torstai 4. elokuuta 2011 teksti Christine Dell'Amore, National Geographic News

Dinocampus coccinellae -loispistiäinen munii leppäkertun sisään. Aikanaan muna kuoriutuu toukaksi, joka kehittyy leppäkertussa muutaman päivän ja nakertaa pienen reiän sen vatsaan.

Sen jälkeen toukka kutoo leppäkertun jalkojen väliin kotelon. Leppäkertun ruumis jää kotelon päälle suojaksi toukan käydessä läpi muodonvaihdostaan.

Hiljattain Biology Lettersissä julkaistun tutkimuksen tekijät huomauttavat, että joskus leppäkertut selviytyvät toukan kuoriutumisesta hengissä. Silloin D. coccinellaen toukka "aivopesee" leppäkertun puolustamaan herkkää koteloa vihollisilta, sanoo Jacques Brodeur, Montrealin yliopiston biologi ja yksi tutkimuksen kirjoittajista.

"Loinen alkaa hallita isäntänsä käyttäytymistä – siksi kutsumme ilmiötä henkivartijamanipulaatioksi", sanoo Brodeur, joka teki tutkimustyötä yhdessä tohtoriopiskelija Fanny Mauren kanssa.

Pistiäinen ei aina ole kuolemaksi

Vaikka useimmat loiset tappavatkin isäntänsä, pistiäisen uhreiksi joutuneet leppäkertut kokevat enemmän "epätyypillisen kohtalon". Osa leppäkertuista selviytyy hengissä "karmeasta" koettelemuksesta. Brodeurin ryhmä havaitsi kenttätutkimuksissa, että 30–40 prosenttia loisen saaneista leppäkertuista jäi henkiin toukan kuoriuduttua. Jotkin yksilöt munivat myöhemmin itsekin.

Isäntähyönteinen voi tutkijoiden mukaan selviytyä hengissä, koska pistiäisentoukka syö vain kudoksia, jotka eivät ole välttämättömiä leppäkertun selviytymiselle, esimerkiksi rasvakudosta.

Laboratoriossa Jacques Brodeur kollegoineen asetti verkkosiipisiä saalistajahyönteisiä viljelymaljoihin, joissa oli joko elävien leppäkertun tai kuolleiden leppäkerttujen suojaamia koteloita ja täysin suojattomia koteloita.

Tulokset osoittivat, että verkkosiipiset onnistuivat pääsemään heikommin käsiksi "zombileppäkerttujen" suojaamiin koteloihin.

Myös aika, joka pistiäistoukalta kului leppäkertun taivuttelemiseen suojelijakseen, vaihteli hyönteisyksilöstä toiseen. Jotkin leppäkertut pysyivät tolkuissaan aina siihen asti, kunnes toukka tuli ulos kotelostaan valmiina pistiäisenä. Toiset taas taipuivat pistiäisen tahtoon jo muutamassa päivässä, kertoo Brodeur.

Ryhmä havaitsi myös, että ne toukat, joilta kului enemmän aikaa ja energiaa leppäkerttuhenkivartijoiden taivutteluun, saivat aikuisina aikaan vähemmän munia kuin muut.

Brodeurin mukaan tässä tutkimuksessa pystyttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan, että isäntäeläimen manipulaatio ja hedelmällisyys ovat yhteydessä toisiinsa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...