Jaroslav Flegr

Kissaetsivä Jaroslav Flegr on yksi henkilökuvasarjaan valittu huimapää, joka on siirtänyt mahdollisen rajoja omalla alallaan.

torstai 10. tammikuuta 2013 teksti Pat Walters

Jaroslav Flegr kuuli vuonna 1990 kantavansa Toxoplasma gondii -loista, joka elää (ja lisääntyy) yleensä kissoissa. Tšekkiläinen evoluutiobiologi sai tietää, että loinen siirtyy kissasta ihmiseen hiekkalaatikon tai saastuneen veden välityksellä, mutta eniten häntä kiehtoi se, kuinka se siirtyy kissasta toiseen: rottien välityksellä. Kun ”tokso” tarttuu rottaan, se ottaa rotan aivot valtaansa ja tekee siitä aktiivisemman ja halukkaamman ottamaan riskejä. Se saa rotan jopa tuntemaan sukupuolista viehätystä kissanvirtsan hajuun – kaiken kaikkiaan siitä tulee helpompaa saalista. Tästä Flegr sai radikaalin ajatuksen, jota hän halusi tutkia: kenties toksoplasmoosiloinen hallitsi hänenkin aivojaan. Kollegat pitivät häntä hulluna, mutta lopulta kävikin ilmi, että hänen aavistuksensa osui oikeaan.

Miksi uskoit, että tokso hallitsi sinua?

Ajattelin, että se voisi selittää joitakin outoja tapojani, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia omalta kannaltani mutta uutta isäntää etsivän loisen kannalta kyllä. Vilkasta katua ylittäessäni en hypännyt pois tieltä torven soidessa. Myöhemmin selvisi, että toksoplasmoosia kantavat ihmiset joutuvat 2,6 kertaa muita todennäköisemmin liikenneonnettomuuteen.

Loinen siis tekee jotain, mikä saa ihmiset käyttäytymään holtittomasti?

Havaitsimme, että se hidastaa ihmisen reaktioaikaa huomattavasti, millä saattaa olla vaikutusta liikenneonnettomuusalttiuteen. Tartunnan saaneet ihmiset olivat myös vähemmän tunnollisia. Lisäksi mieshenkilöt pitivät kissanvirtsan hajua varsin miellyttävänä.

Nyt huippututkijat hyväksyvät teoriasi, mutta aluksi sitä pidettiin hulluna.

Monen oli vaikea uskoa ilmiötä – niin minunkin, aluksi oli vaikea uskoa, että havaintoni olivat todellisia. Niin se kuitenkin on, ja koska toksoplasmoosi saattaa olla syynä satoihin tuhansiin kuolemiin vuosittain – ja myös moniin skitsofreniatapauksiin – sillä on myös merkitystä. Siihen ei kuitenkaan ole löydetty parannuskeinoa.

Mikä on hankalinta suosimiesi vaistonvastaisten hypoteesien esittämisessä?

Kun lähetän artikkeleita huippujulkaisuihin, toimittajat hylkäävät ne usein suoralta kädeltä ilman vertaisarviointia. Mielenkiintoisten väitteiden – kun esimerkiksi sanoin, että darwinilainen teoria ei pidä aivan paikkaansa ja sitä voisi parantaa – esittäminen pitää sisällään sen vaaran, että henkilöä ei pidetä vakavasti otettavana tutkijana. Jos tutkisin esimerkiksi molekyylien välistä vuorovaikutusta, voisin olla kuuluisampi, mutta pidän pulmista, joita kukaan muu ei tutki. Minä myös pidän työstäni.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...