Lintujen suojelija

Ornitologi Ça?an ?ekercio?lu on joutunut työnsä vuoksi alttiiksi monenlaisille vaaroille.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013 teksti Jeremy Berlin

Ça?an ?ekercio?lu on ornitologi, joka dokumentoi ja yrittää ehkäistä lintujen sukupuuttoja. Hän toimii professorina Yhdysvalloissa ja johtaa palkittua luonnonsuojelujärjestöä synnyinmaassaan Turkissa. Yhdistelmä merkitsee tasapainoilua ja riskejä.

Miksi teet sitä, mitä teet? Kuka oli innoittajasi? Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Muut lapset pelasivat jalkapalloa, mutta minä etsin hyönteisiä ja muita eläimiä. Suurin innoittajani oli kuitenkin oma isäni, joka irtisanoutui taloudellisesti kovina aikoina kirjanpitäjän varmasta työpaikasta ja perusti Turkin ensimmäisen pienoislentokonefirman. Se oli toiminnassa 30 vuotta.

Mitä fyysisiä vaaroja työhösi liittyy? Moniakin - kovin tavanomaisista eksoottisiin. Lintumatkoilla olen saanut kimppuuni alaskalaisen harmaakarhun ja tansanialaisen norsun. Olen ajautunut kahakkaan myrkyllisen puffadderin kanssa Ugandassa. Olen joutunut armeijan ja terroristien väliin, minua on pidetty vakoojana ja osoitettu aseella, autoni on kaapattu Etiopiassa ja olen joutunut machetemiesten ryöstämäksi Costa Ricassa. Rehellisesti sanottuna pelkään enemmän ihmisiä ja liikennettä kuin villieläimiä.

Onko luonnonsuojelutyö Turkissa poliittisesti hankalaa? On se silloin, kun kritisoin tahoja, jotka myöntävät tutkimuslupani, mutta tutkijana olen velvollinen kertomaan totuuden. Hallitus puhuu luonnonsuojelusta mutta yrittää ensisijaisesti saada luonnosta taloudellista hyötyä. Se on kaksinaismoralismia. Metsiä istutetaan samalla kun vanhoja kaadetaan. Käytännössä kaikki joet on padottu. Yritän estää padon rakentamisen Arasjokeen, jonka kosteikoissa elää puolet Turkin lintulajeista. Jos pidän liian suurta mekkalaa, minua kuitenkin rangaistaan jollakin viralliselta näyttävällä laillisella perusteella. Turkissa kostetaan yleensä mutkan kautta.

Käytät paljon työtunteja luonnon edunvalvontaan. Onko siitä vahinkoa akateemiselle urallesi? Osa yliopistoväestä katsoo sen häiritsevän työtäni. Toistaiseksi työnantajani Utahin yliopisto on suhtautunut toimintaani suopeasti, mutta on se melkoista tasapainoilua.

Eivätkö työhösi liittyvät riskit koskaan hirvitä sinua? En etsi aktiivisesti riskejä, mutta en myöskään välttele niitä. Riskin ottaminen merkitsee aina epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta silloin on sentään yritetty, eikä enempää voi vaatia. Jos kaadun, niin kaadun taistellen.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Ehkä tämä kiinnostaa sinua ...